United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä miestä minä äsken tarkoitin,» selitti Fonn virkaveljelleen. »Niin kauvan kuin minä muistan,» hän jatkoi Vikiin kääntyneenä, »Berg oli taas minun luonani ja pyysi apua meidän köyhäinkassastamme. Minä neuvoin häntä teidän luoksenne.» »Niin, hän kävi täällä.» »Uskallanko minä kysyä ?» »Minä vastasin, että minä olen samaa mieltä kuin te.
Oliko se sitten niin suurta ja kaunista ryöstää köyhältä baptistilta ja nälistyneeltä työmieheltä heidän toimeentulonsa? Hän taisteli itsensä kanssa, hän tahtoi pakoittaa itsensä kuuliaisuuteen, mutta joskus voi, kuinka sanomattoman vaikeata hänen usein oli uskoa, että kaikki se oli totuutta, mitä Fonn ja ne muut julistivat. Talvielämä oli kaikkiaan niin hiljaista, niin yksitoikkoista.
Vildhagen oli vaiti ja tarkasteli taas lattiata silmillään; Fonn vastasi: »Niin se oli meidän tarkoituksemme.» Björnholt vastasi lyödä läimäyttämällä pöytään. Hän nousi seisomaan ja puhisi kuin valaskala, ja sitten hän sanoi lyhyesti ja kieltävästi: »Hyvät herrat, minulla on kiire. Hyvästi. Minä en suostu vääriin liittoihin!» Samalla hän tempasi lehden, työnsi sen taskuunsa ja lähti tiehensä.
Minä olen koonnut koko joukon hänen lausumiaan vaarallisia sanoja; minä olen urkkinut häntä etukaupunkien roskaväenkin keskeltä. Se on Jumalan onni, että melskeet puhkesivat ilmoille ennen vaalia. Niitä seuraa pelko ja reaktsiooni. Rakas pastori, tehkää työtä, kääntäkää sieluja hyvälle asialle! Strand horjuu, ei tahdo vaikuttaa käsityöläisiin. Te olette luja luonne, Fonn.
Hän luultavasti on elänyt hurjaa elämää. Muuan, joka oli ollut yht'aikaa kuin hänkin Aage Stormin luona, kertoi myöskin, että hän aivan hirmuisesti oli ahdistellut syvämielistä alkuajan ihailijaa. Kaikki raudat siis tuleen, herra Strand!» »Luottakaa meihin,» Strand sanoi. »Valtion ja kirkon täytyy olla yhtä.» »Hm» Fonn arveli , »minä en siihen voi täydellisesti yhtyä.»
Minä olen jonkun verran harjaantunut semmoisia pitelemään, ja kuin minä nyt pääsen tutustumaan; tähän työalaan » »Hm,» Fonn tuumi. »Julkisesti eroavat eivät taida olla pahimpia. On toisia, jotka eivät tahdo kuulua kirkkoon » »Aivan oikein. Ne, jotka teeskentelevät ajan väärillä aatteilla. Oli niitäkin minun entisessä seurakunnassani, ja kuin minä nyt pääsen tutustumaan työalaan »
Minä olen tavannut tohtori Holtia.» Fonn muuttui kahdeksi teräväksi, kuuntelevaksi korvaksi; Kornelia lähestyi portaita. »Jo Gil kertoi,» Björnholt jatkoi, »että se nuori mies höyrylaivalla oli osoittanut suosivansa järkeviä mielipiteitä. Mutta Gil, niinkuin te tiedätte, ei ole mikään erikoisen terävä mies. Nyt olen minä tavannut häntä itseään. Hän pilkkasi kaikkea ja näyttää kauhean veltolta.
Holt mielestään näkee kaksi korpinsilmää, jotka sanovat: »Kohta olet sinä raato, silloin on minun vuoroni.» Mutta Fonn puhuu niin lempeästi, niin todellisen liikutettuna syntisten ystävästä ja uskon lohdutuksesta. »Mitä te vaaditte?» Holt kysyi ähkyen. »Usko » »Minä en voi!» »Te ette tahdo.» »Tahdon, tahdon! Mitä minun pitää tekemän?» »Rukoilla ! »Rukoillako?
Hän kuoli, niinkuin hän oli elänyt, järkähtämättömässä uskossa hyvään, vanhurskaaseen Jumalaan.» Fonn pudisti päätään. »Hän kuoli sanatta ja sakramentitta. Ja hän oli kumminkin kerran Jumalan lapsi. Minä olin varmempi hänen suhteensa kuin itseni. Mutta kuin minun tänään täytyy sanoa itselleni, hän ei kuollut kristityn kuolemaa, niin olet sinä, Knut Holt, siihen syypää.
Se, joka ei usko ijankaikkista kadotusta, ei ole mikään kristitty.» »Aivan oikein,» Fonn vastasi ja ryki vaatimattomasti. »Hän on paatunut,» Vik sanoi. »Minä kuitenkin luulen, että Herran käsi nyt on kohdannut häntä niin kovasti, että » »Hän on autettu.» Fonn säpsähti. »Laivanisäntä Holt on ottanut hänet työhönsä.» Fonn kääntyi virkaveljeensä.