Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Björnholt istui pöydän ääressä, Fonn ja Vildhagen olivat tyhjentäneet kaksi puutuolia keltaisista sanomalehdistä, jotka nyt viruivat lattialla ja kadehtivat herroilta heidän paikkojaan. Björnholtilla oli päällään päällystakki, päällyskengät ja hattu.
Kuulijat olivat aivan äärettömiin ihastuneet Björnholtin puheeseen. Hänen ystävänsä huusivat, kuin riivatut. Björnholtin jälkeen puhui Vildhagen, ettei hän niinkuin tunnettu, huolinut maallisista, ja sitten nousi Fonn ja hieroi käsiään selkänsä takana ja antoi Knutille sivulta pistoksen hienolla rakkauden tikarilla. Sitten vihdoinkin tuli Knut.
Kuinka minä voin rukoilla, kuin minä en usko !» Fonn jättää kysymyksen vastaamatta ja etsii kaikkein vaikuttavimpia sanoja, mitä hän tuntee. Holt ei enää kuuntele häntä. Hänen korvissaan kuuluvat Knutin sanat: »Niin kauvan kuin me olemme terveitä, olemme me rohkeita. Mutta kuolinhetkellä urhoollisimmatkin kutsuvat pappia.
Pappi ja Kornelia astuivat hitaasti eteenpäin kumarassa ja vinosti tuulta vasten. He puhuivat hiljaan ja yhtä mittaa usein tukahutti tuuli heidän sanansa. Molemmat, etenkin Fonn, puhuivat surullisella kiihtyneellä äänellä. Sanomaton tuska tuntui ikäänkuin kuristavan Fonnin kurkkua; hän näytti mieheltä, jota ääretön, auttamaton onnettomuus oli kohdannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät