Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mutta juuri siksi tahtoisin tietää erään seikan: kenen kanssa oikeastaan tahdot taistella, herra von Schrandenin vaiko herra Baumgartin?» Felix säpsähti. Himmeä aavistus sanoi hänelle, mihin isä tähtäsi. »Nuo ovat pelkkiä viisasteluja, isä», vastasi hän. »Olen suorasukainen sotilas. Minulle ei tarvitse syöttää sellaisia.» »Mutta, Felix, älä toki ole niin kiihkeä. Tarkotanhan vain parastasi.
Löys imettäjä hänet usein maassa makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa ois tahtonut: Tään vuoksi tullut olen. Oi taattonsa, sa Felix todellinen, oi maammonsa, sa todella Johanna, jos oikein tulkitut nuo sanat lienee! Ei vuoksi maailman kuin monet juoksee Taddeuksen ja Ostialaisen teitä vaan rakkaudesta mannaan todelliseen
Hän käsitti heti: hänen vastassaan seisoi mies, joka oli valmis mihin tahansa. »Katso minua, Felix Merckel», sanoi entinen ystävä, »niin käsität, ettei minulla ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Jos sinä tai joku teikäläisistä uskaltaa tulla liian lähelle minua, niin olkaa varmat, että sinut tai ensimäisen, joka tulee, ammun kuoliaaksi kuin koiran.» Felix Merckel oli äkkiä malttanut mielensä.
»Olen näet sitä mieltä, että siinä tekisit sangen hyvät naimakaupat, jos vain kirkkoherra suostuu ja tyttö tulee sinulle.» »Mikseikäs hän tulisi minulle?» kysäisi Felix. »Onhan mahdollista, että hänellä toisaalla päin » Felix hymyili epäillen. »Vai tarkotatko hänen jo iskeneen silmänsä sinuun ?» Felix kohautti olkapäitään.
Samassa saapui vanha ravintolan isäntä ulvoen ja väännelleen käsiään. »Felix», parkui hän, »mitä he ovat tehneet sinulle?
»Miksi hän sitten kantaa luutnantin nimeä?» kysyi hän, nipistäen lihavat huulensa yhteen. »Siksi, etteivät hänen esimiehensä tiedä petoksesta mitään. He kyllä antaisivat hänelle kauniin kyydin, jos siitä vain aavistaisivatkaan.» Felix alkoi ymmärtää. »Tarkotat, että pitäisi » »Tietysti pitäsi.»
Felix tuli hänen opettajakseen kaikissa niissä taidoissa, jotka poikamainen ritarillisuus itselleen omistaa. Hän opetti hänet uimaan, soutamaan, pyydystämään lintuja, laittamaan ilotulituksia, ampumaan kaniineja, jopa ilmaisi hänelle senkin, miten iltaisin ja kirkonaikaan köyhien talonpoikain puutarhoja ryöstettiin.
Kuulostellen, mistä päin laukaus kuului, koetti Boleslav häntä rauhottaa. Ei voinut olla puhettakaan siitä, että laukaus olisi koskenut Felix Merckeliä. Varmasti oli se laukaistu metsässä linnan toisella puolen. Todennäköisesti oli joku salametsästäjä kaatanut hirven. Mutta Helena nyyhkytti yhä kankeammin. »Sinulle voi se olla mieliin oi, sinä sinä raastat hänet kuitenkin kuolemaan.»
»Se on totta», sanoi Felix, sivellen hunajaa voileivälleen. »Oikeastaan en saisi tehdä hänelle sitä kunniaa, että vaatisin hänet kaksintaisteluun.» Uusi epäilys heräsi hänen mielessään. »Jollei hän vain saisi kantaa luutnantin arvonimeä», lisäsi hän kiukkuisesti. »Sitä ei kunniantuntoni voi suoda moiselle lurjukselle.» Vanhus näytti odottaneen tätä vastaväitettä.
Eräs hänen veljensä Felix Beauchêne, seikkailuhaluinen ja levoton sielu, oli, koetettuaan ensin turhaan eri aloja, lähtenyt vaimonsa ja tyttärensä kanssa Algériin etsimään onneansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät