Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kun iltasella palasin kotiini väsyneenä päivän töistä, ja Eva näytteli minulle riemulla mitä hän päivän ajalla oli saanut toimeen, silloin aloin käsittää vanhaa kreikkalaisten jumaluus-oppia, enkä enää ihmetellyt, että he pitivät koti-jumaliaan niin suuressa kunniassa. Mielestäni taisi Eva luoda aivan tyhjästä.
Hän on siivo mies, joka ei elä irstaisesti, ja samaa emme voi sanoa puolestakaan nykyajan nuorista miehistä". "Mutta eihän naisen tarvinne ottaa miestä uskollisimmaksi ystäväksensä elämässä, ainoastaan sen vuoksi, ett'ei hän ole juoppo?" sanoi Eva. "Mutta hän on kaunis". "Niinpä kyllä sanotaan, mutta minä en ole samasta mielipiteestä.
"Tarkoitatko sinä taivasta, Eva?" minä kysyin, "se on niin kovin kaukana, jos me ensinkään pääsemme sinne." "Ei niinkään kaukana, Elsa serkku", hän vastasi. "Minusta tuntuu usein, kuin se olisi hyvin likellä. Jollei niin olisi, kuinka enkelit voisivat olla niin paljon meidän kanssamme ja kuitenkin Jumalan luona?" "Mutta elämä näyttää niin pitkältä nyt, kun Fritz on mennyt."
Bogus rouva on kyllä Eva, joka tarjoo minulle omenan, mutta minä olen kuitenkin hupsu Adam, joka sen otan vastaan ja syön mitä varmaan tiedän olevan vahingollista ja olen kovin kohtelias, moittiakseni synneistäni miellyttävää viekotteliatarta.
Minä olen tieni määrännyt ja ai'on jatkaa matkaani sitä pitkin ja luulenpa, että nainen, joka todella raivaa tien itsellensä, tekee juuri samoin kuin se, joka aukaisee ensimmäisen polun metsässä; hän valmistaa tietä, jota myöten muut sitte voivat kulkea". "Sen sinä kyllä voit tehdä", sanoi Eva; "mutta minä olen liian heikko kokeakseni aukaista ensimmäistä polkua".
Sellainen on hänen luonteensa, äiti." "Mutta, Eva, hän on kunnon mies." "Ei hän minun mielestäni ole mikään erinomainen." "Eikö? Katso vaan noita nuoria miehiä, joiden kanssa naiset nykyaikaan menevät naimisiin!" jatkoi rouva van Arsdel. "Katsos nuorta Rivingstone'ia; kerrotaan, että hän on juopuneena kumminkin kolme iltaa joka viikko. Ja vielä kauheampiakin kerrotaan hänestä.
Ei; paljoa parempi asia, minä tiedän sen, sillä Eva kertoi minulle. Se on semmoisen sydämen hymy ja sointi, jonka usko Vapahtajaan on muuttanut lapsen sydämen kaltaiseksi. Se on Farisealaisen rauha, joka on saanut publikanin siunauksen sillä, että hän on nöyrästi asettunut publikanin rinnalle.
Hänen äitinsä astui nyt huonneesen. "Herra varjele, Eva, etkö jo ole mennyt levolle? Miten on laitasi? Voi kuinka poskesi ovat punaiset! Olet aivan kuin olisit kuumeessa." "Olenko niin", kysyi Eva, melkeen tietämättä mitä hän vastasi. "Eikö se kaunista minua?" "Etkö ole terve?" kysyi äitinsä, "Kivistääkö päätäsi?"
"Eva, lapseni", hän lausui, "sinä, joka ensin opetit minua rakastamaan vastoin omaa tahtoani, ja sitten opetit minulle, että Jumala on rakkaus, ja että Hän voisi tehdä minut, jos uskon Jesukseen, onnelliseksi, rakastavaksi lapseksi jälleen! kuinka minä voin erota sinusta?" "Sinä tapaat minut jälleen", minä vastasin, "niinkuin sisaresikin, joka rakastaa sinua niin paljon!"
Vielä koulunsa suoritettuaankin jäivät he pääkaupunkiin, Anna soitannollisia taipumuksiaan kehittämään, Eva piirustamaan ja maalaamaan. He saivat parhaat opettajat, mitä siihen aikaan oli saatavissa, ja liikkuivat Helsingin ensimäisissä seurapiireissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät