Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Heinät noudettiin ja iltanen laitettiin, joka Ollille ja hänen kumppanillensa oli sen parempaan tarpeeseen, kun he kiireessä lähdössänsä olivat unhottaneet ottaa eväitä. Iltaista syödessä lausui vihdoin Paavo kysyen: "Millä retkellä te olette ratsastain täällä erämaassa". Olli kertoi nyt lyhykäisesti mitä oli tapahtunut.
Vasemmalta olkapäältä riippui ommeltu olkavyö, kannattaen pientä purppuranpunaista samettista laukkua, jommoisissa siihen aikaan korkeasukuiset metsästäjät säilyttivät haukkansa eväitä ynnä muitakin tähän niin suosittuun pyyntilajiin kuuluvia kaluja. Toiselta olalta riippui vielä toinenkin vyö metsäpuukon kantimena.
Pojat tekisivät viisaasti, kun jättäisivät kelkkansa hänen luokseen ja ottaisivat niin kevyet kantamukset kuin suinkin, sillä metsästä he kyllä saisivat siksi paljon saalista, ettei heidän tarvinnut kuljettaa eväitä mukanaan. Kelkan jättämisestä torppaan pojat olivat kahdella päällä.
Mimmi rypisteli kulmiaan happamen näköisenä. Miltei tiuskahtaen hän sanoi: Mennään sitten, ja otetaan koko viikon eväät mukaan. No eihän nyt ... eihän nyt viikon! oikaisi Kukkelman. Mutta mitäs nyt kello on? Se oli jo puoli yksi. Mimmi ratkoi kiireesti kukkia hatustaan ja Nelma ompeli niitä omaansa. Sakriksen täytyi lähteä kylälle ostamaan eväitä.
Minun vaan oli niin auvo ollakseni, milt'ei kyyneleet nousseet silmiini ajatellessani kaikkea, mitä olin nähnyt ja kuullut. Rohkenisinko minä mennä toisten valmiille? Niissä ajatuksissani olin vieläkin, kun Esa löi olkapäähäni ja sanoi: Mitäs sinä suret. Tulehan puremaan eväitä. Mennään sitten alas hyttiin vähän lepäämään.
Nyt hän saapi aivan odottamatta samalla matkalla tavata armaansa, jota hän niin kauvan on kaivannut ja ikävöinyt. Eihän muuta. Matti varustettiin eväillä ja riittävillä matkarahoilla. Kumminkaan ei hän voinut paljon eväitä mukaansa ottaa, kun hänen tuli jalkasin matkustaa, sillä eihän niin epämääräiselle matkalle voinut hevosta ottaa.
Olin näet ottanut vaan vähän taskuuni ja sen jo loppuun syönyt Limingan ja Oulun välillä; mutta kuinka olisinkaan kaikkia jaksanut kantaa, kauppatavaroita ja eväitä? Ja kun kuitenkin näin oli käynyt, käski nälkä minua myöntämään vastoin tahtoanikin. Vanha mies äkkäsi pian syyn epäilykseeni.
Minä olen tänä kesänä Nelman kanssa tottunut meren kanssa. Minä olen aivan kuin oikea merimies, en pelkää merta ollenkaan. Degerössä olisi kyllä juhannina liffatumpi ... mutta en tahdo ketään kiusata: en pientäkään kreatyyriä minä tahdo kiusata. Soudetaan Kyläsaareen. Minä saan kyllä lainata paattia. Ja minä soudan. Olen aivan snooli soutamisen perään. Ja eväitä pitää ottaa mukaan.
Ja jäniksiä on ja on rasvaisia käärmeitä, ja tuon tuostakin heittää aalto rannalle kalan raadon, usein ketun itsensä kokoisen. Kalaa on, ja on lihaa ja munia yltä kyllin, eikä ole ketään muita näitä eväitä jakamassa. Voi, kuinka täällä on hyvä olla ja elellä raittiin ilman hengessä, jossa ei ole koskaan liian lämmin eikä koskaan liian kylmä!
»Hauskempi onkin kyydillä kulkeminen, sillä matka joutuu pikemmin.» »Lähde nyt vaatteitasi säälimään matkalaukkuun», käski patrunessa, »minä menen sinulle panemaan vähän eväitä mukaan». Arvo meni kamariinsa, veti piironkinsa laatikon auki, otti sieltä vaatteet, joita luuli tarvitsevansa mukaansa, ja rupesi niitä sovittelemaan matkalaukkuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät