Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Nyt ei hyvä ampua ja metsästää." Herkules oli kuunnellut Gingan puhetta ja virkkoi nyt hänelle kiivaasti pari sanaa neekerien kielellä, jota Emmerich ei ymmärtänyt. Eukko vastasi samalla kielellä ja Herkules näytti hyvin miettiväiseltä. "Hyvä herra ei mene vielä," lausui hän Emmerichille; "odottaa vielä pari viikkoa." "Mutta mitä varten?" kysyi valkea nuorukainen. "Pelkäätkö vaaroja?"
Eräänä kertana tuli hänen silmänsä kipeiksi. Ne turvottuivat ja punottuivat kovasti; niissä oli sietämättömän ankara kipu ja hän ei voinut katsoa ensinkään. "Teestä nyt, eukko, kylpy'" sanoi hän vaimolleen tuskitellessaan ja ähkiessään silmänsä kanssa. "Näin keskellä viikkoa!?" sanoi vaimo ihmetellen. "Vaikka kohtakin keskellä viikkoa tee nyt vaan kylpy, sillä minä tarvitsen sitä", sanoi Matti.
"Näyttää siltä, kuin kohta ymmärtäisimme kaikki", arveli vanha eukko; "vaan kuitenkin tuntuu siinä aina olevan jotakin enemmän joka kerta, kun sen kuulee." Joulukuulla. Tänä aamuna sain kirjeen Bertrandilta ensimäisen monesta ajasta. Hän on toivoa täynnä; tosin ei, että hän saa laillisen perintönsä, mutta että hän pääsee Wittenbergiin taas muutamien viikkojen perästä.
Ja estääksensä mestaria liikoja vaatimasta lisäsi hän oitis selityksen: »Mutta tää on niin hyväpäinen poika kun se vuan piäsöö oikiin mestarin käsiin, jotta sen piähän suat kuatoo kirjan puustainta yhtä heleposti kun meijän eukko kuatoo rokkakattilaan hernettä ja papuu ... niin jotta siinä vuan rapina käyp.»
"Tämän sinä saat ottaa tölliisi" sanoi kapteeni ja viittasi pyörtynyttä. "Ellei hänelle ole sattunut suurempia vahingoita, kuin mitä näemme, ollee hän jonkun päivän kuluttua niin terve, että voi ilmautua Rytilässä". "Ho, hoo!" ilveili eukko pilkallisesti. "Entäs lekkeri?... Ei Leenasta ole enää nuorten poikain katsojaa". Kapteeni heitti inhalla Matin vaimolle rahan.
Ja väliin kun eukko tuli elämänsä kovimpiin kohtihin, vuotivat hänen silmistään viljavat veet; ne pyhki ja kuivasi Mari pienillä kätösillänsä. "Millähän minä kerrankaan voisin sinun hyvyytesi palkita, rakas Mari!" sanoi useinkin semmoisissa tapauksissa eukko. Kaukaan aikaan ei ollut Mari käynyt eukkoa tervehtimässä.
"Etkö sinä pelkää enää Konrad?" kysyi Kersti, hymyillen laskien vasaransa alasimelle. "Jos meitä Herra Jumala täältä tahtoo pois, niin saa Hän meidät ilman ruttoakin", vastasi Konrad. "Ja niin minä arvelen kuin entinen yhdeksänkymmenen vanha eukko, tuntiessaan kuolemansa lähestyvän: 'Niinkuin tahdot, kuolo kulta! Sen minä vaan sanon: ei minulla kiirettä ole'".
Lähemmäksi tultuansa näki hän pienen mökin, jossa asui vanha, köyhä eukko. "Lapsi parka", sanoi eukko, "mistä sinä tulet näin myöhään illalla?" Mutta siihen ei Adalmina osannut vastata. Hän ei edes tiennyt, kuka hän oli ja missä hänen vanhempansa asuivat.
Mutta äsken vannoi isäsi tuolla kartanossa, että jos vaan sen ottaa, niin joutaa jalkoihinsa, tie eteen, keppi käteen suoriaa miehelle.» »Mistä se tietää sen niin kehnoksi? Eihän ole nähnyt ilmoeläissään koko ihmistä?» kysyin minä totisesti, vaikka hyvin tiesin, että eukko oli juuri se, joka vanhuksilleni panetteli Maria. »Hyvä kellohan se kauas kuuluu, vaan paha paljoa etemmä.
Iloisesti hypähdellen ja hauskasti huudahdellen seurasi heitä pieni Julia. Anna koputti majan ikkunaluukulle neljä kertaa. Kuka siellä? kuului sisältä vanhan eukon kimakka ääni. Anna toisti koputuksensa äskeistä kovemmin. Onko se neiti?... Taivainen isä! siunaili nyt sama ääni. Hetken kuluttua avautui majan ovi, ja puolipukeissa oleva eukko näyttäytyi eteisen kynnyksellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät