Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
GRANSKOG: Ette, ette, tuhat kertaa ette! Mutta minä olen luullut teitä siksi. Minua miekkoista! Minä etsin teidän sydämmestänne maailmannaista ja tapaankin sinipiian. Gertrud! Voitteko antaa minulle anteeksi? KERTTU: Te luulitte vain niinkuin kaikki muutkin. GRANSKOG: Koettakaa ymmärtää minua. En minä ole niinkuin kaikki muut. Mutta minä luulin kerran, että te rakastatte minua.
JOUKKO. Terve, sankari! KULLERVO. Jalalle, Joukko! Pois remuinen riemu! Sota on ankarin edessä. Kaikki seuratkaa minua! Lähtee. Kuolema viholliselle! Kuulinko sotamelua? Taaton kiitos! tok' en kuollut. Tunnustelee kurkkuansa ja kakoo. Nyt Kalevalaiset etsin, Ehkä hillitä osaisin Heitä hurjasta vihasta. Lähtee.
Esitin kylmiä tosiasioita, kerroin, miten Jackson oli työskennellyt tehtaassa vuosikausia, kuinka hän oli loukkaantunut koettaessaan pelastaa konetta ja miten hän nyt eli kurjissa olosuhteissa. Paikkakunnan viisi sanomalehteä kieltäytyi painamasta kirjoitustani. Minä etsin käsiini Percy Laytonin.
Ennen vaivasi minua aina sisällinen tyhjyys, kyllästys, jopa epätoivokin. Etsin tyydytystä maailman menosta, kauneuden ihailusta ja sen palvelemisesta, etsin sitä filosofiasta, innostuin, riensin, ahersin.
Kysyttelin, lausuttelin "Lähetkö neiti vellolleni, Kumpaliksi kullalleni?" Neiti varsin vastaeli: "Minä miessä vellosesi?" "Kyttämiessä velloseni." "En lähe minä kytälle Kyttä haisevi havulle, Ei saata sivussa maata, Alla leuan lämmitellä, Alla kainalon asua." Etsin neittä vellolleni, Kumpalia kullalleni. Löysin neitosen lehosta, Hienohelman heiniköstä.
LOUHI. Missä on väkevä virta, Vainioita vallitseva, Jok' ei louhien lomitse, Läpi kallion kolojen Kerran kierinyt olisi? ILVO. Kun lienen väkevä virta, Niin itse urani etsin.
Kuka vakavammin haluaa saavuttavansa ihanata, sekö, joka nukkuen lepää käsivarttensa nojassa, vai sekö, joka intohimon kalvamana sitä toivoo? "Minä etsin, mitä te luulette itsellänne olevan; olevan!
Ma seisahduin ja katsoin: kartanon salista valo virtas varjoton. Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi, sielt' ihmisiä etsin silmilläin, mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi, ma haamua vain kaksi siellä näin. Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan ylevä, vaikka kumarruksissaan; hopeina valui pitkät suortuvansa.
Chilon, joka oli aika pelkuri, katsahti Vinitiukseen ja huomasi samassa silmänräpäyksessä, että ainoa varomaton sana auttamattomasti tuottaisi hänelle turmion. "Minä etsin häntä ja löydän hänet!" virkkoi hän kiireesti. Molemmat vaikenivat, eikä vähään aikaan kuulunut muuta kuin Vinitiuksen hätäinen hengitys ja etäältä puutarhassa työskentelevien orjien laulu.
Niinkuin kiiski minä uhallakin etsin tuulenpuoleista rantaa, en kiusallakaan mene tyynen puolelle, missä muut minun kokoiseni kalat kaislikossa uiskentelevat ja leikkiä lyövät. Sellainen lapsellisuus ei minua enää huvita, minä heitä säälin ja halveksin. He ovat niin nuoria ja viattomia, luulevat vielä maailmassa olevan jotakin iloitsemisen aihetta "harrastavat" yhtä ja toista!
Päivän Sana
Muut Etsivät