Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Ei käy kukaan Karia puolustamaan, ja kenenkään auttamatta hän masentuneena nilkuttaa ulos pimeään porstuaan. Kaikki ovat hätkähtäneet Panun voimaa, joka seisoo tuvan lattialla sieraimet suurina ja silmät voudin viinasta kiiluen. Mutta silloin virkkaa Jorma: Itseäsi löit etkä Karia. Henkesi pelastajaa löit! Tuhoksesi olkoon!
SYLVI. Etkä tarvitse nytkään. Istuhan ensin, tuonne keinutuoliin, tai mihin tahdot, niin minä heti paikalla No ? SYLVI. Maltahan nyt, pitää minunkin saada istua. VIKTOR. Mitä maailmassa? Yhäkö sinulla vielä on vanhat tapasi? SYLVI. Niinkuin näet. VIKTOR. Vaikka jo olet aikaihminen? SYLVI. Aikaihminen? Kapas tätä, kahdeksantoista vuotias vasta! VIKTOR. Mutta rouva kumminkin.
HANNA. Jumala ei pakoita ketään. PASTORI. Jumala ei pakoita ketään. Se on totta. Jumala ei pakoita ketään. Hannaseni etkö sinä minua pelkää? HANNA. En, pappa. PASTORI. Etkä vihaa? HANNA. Pappa ! Ei meistä kukaan teitä vihaa. Ei kukaan. PASTORI. Mutta koskihan se sinuun, kun täytyi keskeyttää jatko-opisto. HANNA. Rakas pappa! PASTORI. Koskihan, sano? HANNA. Koski vähäisen.
Jooseppi Jooseppi! paha olen kyllä ja raju, vaan murhaaja en ole. Oi jos sinä olisit odottanut edes pari tuntia! Vaan pahuutes' sinua ajeli etkä saanut rauhaa ennenkuin se muuttui teoksi! Se on oikein, syytä vaan minua kaikesta! nurisi Bincenz, mutta sinä olet kuitenkin yhtä syyllinen kuin minä!
Oi, Nora, Nora ; ei, ensin tämä inhoittava paperi pois mailmasta. Hän kirjoitti, että sinä jouluaatosta alkaen . Oh, ne ovat mahtaneet olla kolme kauhean kauheata päivää sinulle, Nora. Nora. Olen taistellut kovaa taistelua näinä kolmena päivänä. Helmer. Ja ollut tuskissasi, etkä löytänyt muuta apua kuin . Ei; älkäämme muistako kaikkea tätä inhoittavaa.
Etkö sinä Pekka voi! voi! sellaisia ne ovat miehet etkö sinä virka mitään no kumma, luontokappalekin rakastaa lastansa, mut sinä vaan laulat tuota ijankaikkista aisa töistäsi, etkä edes sano hyvää sanaa lapsellesi, omalle ainoalle pojallesi, jonka nyt saat takaisin niinkuin tuhlaajapojan, niinkuin Joonaan valaskalan vatsasta."
ANNA LIISA. Ja sen vuoksi panet kaikki alttiiksi! Voi, Johannes, ensi kerran minä sinulta jotain pyydän etkä sinä tahdo tehdä minulle mieliksi. JOHANNES. Minusta sinä olet lapsellinen, kun panet sille niin suurta merkitystä. ANNA LIISA. Siitä riippuu koko meidän onnemme. Minä tiedän sen. JOHANNES. Eikös mitä!
Sun laulus kuulen aamuin, Sit' illoin kuuntelen, Vaan kirkas ain' on äänes Ja sointus suloinen. Sun aittas on niin köyhä Ja ahdas asuntos, Tok' aina lauleskellen Silmäilet kotohos. Et kylvä, etkä niitä, Et korjaa latoihin, Et huomispäivää tiedä Ja tyydyt kuitenkin.
TUOMAS: Siinäpä se: sinä olet lapsi etkä sinä ole kokenut mitään. Mutta tahdotko sinä olla sellainen ystävä minulle? KAIKKIVALTA: Jos te sen sallitte, isä. TUOMAS: Saatan nimittäin ... pian tulla ... tarvitsemaan sellaista ystävyyttä. KAIKKIVALTA: Isä! Te ette ole onnellinen. TUOMAS: Mikä ... on ... onni? KAIKKIVALTA: Se on lepo ääretön ja syvä.
Ei minua voisi kohdata tuskallisempi kohtalo, kuin täytyminen elää kaukana sinusta; mutta jos katsot, että niin pitää oleman sen johdosta, mitä nyt sinulle sanon, jos sinä mielestäsi tästä lähin et enää voi istua rinnallani, etkä enää voi minua katsella kalpenematta, niin, silloin erotkaamme eläkäämme erillämme toisistamme, enkä minä sinua siitä syystä soimaa. MARGARETA. Erota sinusta!
Päivän Sana
Muut Etsivät