Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
KLAARA. Rakkauttasi en ole vaivalla ja ahkeruudella ansainnut, en hankkinut. EGMONT. Rakkauden laita on aivan toisin. Sen sinä ansaitset juuri siitä syin, kun sin' et sitä hanki ja ainoastaan nepä ihmiset sen kohtaavat parhaiten, jotk' eivät sitä etsiskentele. KLAARA. Oletko sinä tämän itse kokenut? Tarkoittiko tämä ylväs huomautus sinua itseäsi? Sinua, jota kaikki kansa rakastaa?
Hänenkin vaunu-osastonsa oli näiden arvaamattomien olosuhteiden pakosta ihmisiä täyteen tuppautunut. Niin, emme sitten kuin Köpenhaminassa, virkahti Muttila, heittäen vieläkin tarkastelevan ja hyväksyvän katseen häneen. Katso, mitä katsot! ajatteli Johannes. Et minussa vikaa löydä. Hän tiesi, että Muttila pani paljon arvoa ihmisen ulkoasuun.
Mestari ottaa yhden iin, terottaa sen pään ja alkaa lyödä sitä hänen päähänsä kuten naulaa tai kiilaa. Isolla moukarilla lyö iin päähän ja ilkuu. »Vai et mää pojan piähän, paholainen!» Hänen päänsä on jo haleta. Kauhuissaan huutaa hän: »Elä lyö!... Elä lyö, kuule, tahi piä halakijaa», parkuu hän. Siihen kauhuun hän heräsi.
Ja yksi asia vielä et saa siitä pahastua: tämä on kokonaan yksityinen asia, ja minä pyydän sinua antamaan sen olla sinänsä.» Utterson istui hetken ajan vaiti ja tuijotti tuleen. »Luullakseni olet oikeassa», sanoi hän vihdoin nousten ylös.
Sinun täytyy taipua kovaan kuriin, nauttia pakkoravintoa, pidättyä leivoksista, harjoitella väkisin, määrähetkinä, kuumassa ja kylmässä, et saa juoda kylmää etkä viiniä mielesi mukaan, lyhyesti sanoen: tulee jättää itsesi johtajan valtaan niinkuin lääkärin käsiin.
Vaan sinä kyllä tarvitsisit lasillisen kaiken säikähdyksen perästä. Arvattavasti et ole saanut unta, näytät kalpealle ja väsyneelle... Sinä et tahdo?... No, sitten minä juon vielä tämänkin lasin sinun onneksesi: Sinun ja Henrikin malja! Oliko hän täällä eilen illalla kun he tulivat Andreaksen kanssa? Ellen pudotti kirjan ja käytti ahkerasti imupaperia.
Voudin kynsiin et joudu! Liisa. Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita! Juhana. Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon! Liisa. Niin, niin! Wasjka. Aha, täällä te olette kaikki kolme! Juhana. No, perhana! Matti. Kuinka varomattomia olimme! Wasjka.
Ja lopuksi luulin, etten enään milloinkaan pääse ihmisten ilmoille. Et kotiasi, meidän luo? Minä olen varma, että ajatuksesi olivat täällä. Ei, eivät olleet. Eikö? Ei. Se oli kummallista. Tuntui minusta, että sinä sekä Eyolf olitte joutuneet hyvin, hyvin kauas. Ja niinikään Asta. Vaan mitä sitte ajattelit? Minä en ajatellut mitään.
Ja kumminkaan sinä et ole auttanut tuota väsymätöntä kuningatarta; ajatellessasi aivan toista, on tuo teko sinun tietämättäsi puhdistunut olemuksesi hiljaisuudessa ja lisännyt vettä siihen kauneuden ja totuuden altaaseen, joka ei aaltoile kuten totisten ja kauniiden ajatusten matalampi allas, vaan on ainiaaksi suojattuna elämän tuulilta.
Surra ja suuttua vaan, jopa uskoa, toivoa antaa, Onnen tarjotun taas tempaa pettäen pois. Aisopos kun sanasutkia Delfin toi pyhämaalle, Syntipä keksittiin, surman sai pilamies. Muistaos, ystävä: temppelin palvelijoit' elä pilkkaa, Kiittele vaan miten voit, peittele myös pahojaan. Tai pahan tietäen vaan ole vait, pysy tyhmänä, tollo, Jos valo, jos tosi niin kärsii, niin sinä et.
Päivän Sana
Muut Etsivät