Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja Esterin rohkeus lannistui kokonaan, kun hän näki vanhan rakkaan isänsä kuihtuneempana ja vanhentuneempana kuin koskaan ennen. Hän oli tuntenut hänen kätensä vapisevan päänsä päällä; kuinka voi hän vielä tuottaa hänelle surua hänen elämänsä ehtoona! Mutta toden puhuminen oli ensimmäinen ohje, jonka hän oli pienuudestaan pitäen oppinut, ja Ester Larsson ei voinut valehdella.
Edestäpäin kuului kulkusen ääni ja hän koetti pinnistää voimansa elääkseen siihen saakka kun hevonen lähelle saapuisi, mutta maa alkoi pyöriä hänen silmissään, hän kaatui, ja peläten hevosen polkevan hänet jalkoihinsa vyöryi hän tiepuoleen. »Joudu, Lauri...» Forstmestarinna huomattuaan Esterin kadonneen, ettei löytänyt häntä mistään, oli säikähtänyt peläten pahinta.
Väinö oli kuullut Esterin ulkomaille lähdöstä syvällä surulla. Tulisiko hän nyt kadottamaan Esterin? Tulisiko tämä kaiken sen rinnalla, jota hän siellä ulkomailla saisi nähdä, unohtamaan kotimaansa, hänet ja kaikki mitä heillä tähän saakka oli ollut yhteistä? Ja saisiko hän tämän jälkeen enää koskaan olla hänen uskottunsa, hänen ystävänsä?
»Esteri ei ole sinun lapsesi, vaan minun!» »Esterin omasta suusta olet kuullut, mikä olet hänelle.» Forstmestari iski jalkansa lattiaan. »Sinä et saa sekaantua enää meidän väleihimme, sanon minä!»
Ei sitä pois otetakkaan, sanoi äitini, vaan se painetaan alas. Ja äiti meni Esterin kanssa, minä otin veljeni selkääni, ja lähdin kotia. Onnellisesti saatiin nauriin pala alaspainetuksi. Vasikka, joka jo oli ehtinyt henkitoreisinsa, rupesi iloisesti ammumaan ja kirmaamaan. Se nyt oli ihmeellinen tapaus, sanoi kotia tultuaan äitini. Ja kummallinen se oli, mutta kuitenkin oli se aivan tosi tapaus.
Illan suussa saavuimme vihdoin kotiani. Matti oli Esterin kanssa meillä yötä ja lähti vasta seuraavana aamuna kotia. Illalla kun ukot tupakoitsivat, sanoi Matti: Kyllä siellä lapset vastailivat, vastasi meidän plikka kauniisti, mutta kyllä vastasi poikakin.
Ja se rakkaus, Bengt, se sanoo nyt sinulle: 'tule luokseni!" Syntyi hetken hiljaisuus, jonka läpi kaiku Esterin sanoista ihmeellisen hyväilevänä ja juhlallisena vieri. "Kiitos, Ester!" sanoi Bengt viimein.
Oli vain yksi ruma asia tai oikeammin henkilö, joka sai armon Svenin silmissä: lastenhoitaja "Gucka". Rumempaa ihmistä ei voi ajatella: hän oli lyhyt ja paksu, tukka harmaanpunertava ja piirteet karkeat, ja kun Sven ensi kerran hänet näki, kätki hän kasvonsa Esterin rintaa vasten ja kuiskasi pelästyneenä: "niin ruma". Mutta sitten tuli hänestä ja Guckasta parhaat ystävät, sillä Guckan mielikuvitus oli tyhjentymätön, hän kertoi satuja ja tarinoita, juuri sellaisia, joita Sven halusta ahmimalla ahmi.
Mutta nyt kun hän seisoi pää savupilvessä, kädet vatsalla, oli hän olkapäitään myöten kuin ilmeinen Miina itse. Miinan sisaren tytär sanoi olevansa, ja olisi ollut hyvin halukas puhelemaan, vaan Esterin huomion valtasi lapsen ääni, joka kuului jostakin huoneessa.
Hetken äänettömyyden perästä hän sanoi päättävästi: »Esterin ja minun välille täytyy tulla täysi selvyys ja avonaiset välit. Ja sen täytyy tapahtua tällä yrityksellä. Tätä ei saa jatkua!» Esteri juuri tuli kammariinsa, kun piikatyttö tuli sanomaan, että forstmestari kutsui luokseen. Sitä oli Esteri arvannut odottaakin. Hän oli pukeutunut somimpaan pukuunsa aikoen esiintyä pää pystyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät