Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Puhuessaan oli jo Hetvi laskenut esiliinan silmiltänsä. Oikea poski oli hieman jauhossa, eikä se häntä ensinkään rumentanut. Minäkö sinua halveksisin! Voi Hetvi, tohdinko sanoa jotakin vielä? Karvaat ovat nuo pihlajanmarjat, sanoi kettu, kun ei niitä ylettynyt saamaan. Jotain sellaista taisi silloin mielessäni häilyä. Sinä ylhäällä, minä alhaalla. Siinä syy. Tohdinko kysyä sinulta? Mitä?
Kurttujen vaot olivat syvällä otsassa, kasvoissa oli keltaisenvoipa väri, käsissä näkyivät suonet suurina. Hän osti ryyniä, silakoita, kahvia ja sokeria, yhteensä kolmen markan edestä. Vaimon päästäessä auki esiliinan kolkkaa, johon rahat olivat solmitut, kysyi Topias; "Oletteko naimisissa?" "Olen," vaimo hiljaa vastasi. "Onko teillä lapsia?" "On kaksi, tyttö ja poika."
Odottamatta Martti mestarin vastausta astui hän heti työhuoneesen, viskasi lakkinsa ja matkalaukkunsa nurkkaan, sitoi nahkaisen esiliinan eteensä ja sanoi: "Antakaahan vaan, Martti mestari, nyt heti jotakin tehdäkseni". Martti, aivan hämillänsä vieraan nuorukaisen rohkeasta käytöksestä, ei paikalla osannut virkkaa mitään.
Neljän, viiden tunnin tuskat, mitä se merkitsi, kun kaikki kuitenkin käy hyvin eikä ole syytä pienimpäänkään levottomuuteen? Kun hän oli ottanut suuren, valkean esiliinan eteensä ja oli tarkasti tutkinut potilasta, huudahti hän ihmettelevällä äänellä: "Tämä on omituista, minä en ole koskaan nähnyt näin lupaavaa tapausta. Tunnissa on piltti syntynyt. Sitä voi sanoa hyväksi työksi!"
Kaataa kahvia kuppiin ja täyttää sen pullosta esiliinan alta. Ja hyvää pitää sen olla. Tuopi pöydälle. Kymmenen penniä. Tuossa. Maksaa ja rupeaa maistelemaan. TY
PAAVALI katsoo sinnepäin, tulee tuntoihinsa, menee hiljaa äidin vuoteen luo ja sortuu itkien sen ääreen: Nukuin! Nukuin! Nukuin! MATAMI: Surku minun tulee tuota poika raukkaa... Nostaa esiliinan silmilleen ja nyyhkyttää hiljaa.
Nyt oli ainakin selvää, ettei Hannes miksikään herraksi enää meinannut. Vähän itkettyään Kerttu tuli Hanneksen eteen esiliinan kulmalla silmiään pyyhkien, niiasi ja pyysi anteeksi. No-no, sanoi Hannes. Kerttu muistaa vaan, ettei toisten enää... Kerttu saa nyt istua pallille, niin minä kerron Kertulle taas historiaa.
"Rouva, rouva", kertoi tuo pieni, paksu vaimo vihastuneena, päästämättä irti esiliinan nauhaa. "Olenko minä sitten päiväpalkkalaisen vaimo? Eikö sinulla, tyttö, ole ensinkään ihmistapoja? Jospa edes olisit sanonut 'rouva kartanonhoitajatar', tai, sama se minun puolestani, vaikka vaan 'rouva Griebel', mutta pelkästään vaan 'rouva'. Et sinä ole hituistakaan herrasväkeäsi parempi.
MATAMI ottaa esiliinan silmiltänsä, hymyilee kyynelten läpi ja nyykäyttelee päätään Paavalille. PAAVALI vetää hämmästyneenä kätensä ohimoille, pari askelta perääntyen: Miksi nyykäytit päätäsi, sano! MATAMI ihmetellen: Eikö olisi pitänyt? Pahotinko mielenne, Paavali? PAAVALI: E-ei. Sinä olet ... sinä olet...
Iloni ei ole vähäinen, kunhan Rosa ja Lilli kerran päättävät mennä naimisiin, sillä silloin pääsen edesvastauksesta. Nyt alkavat vaivat taaskin Marienbadissa! Olisin mielelläni tahtonut matkustaa Grumitziin tahi sinun luoksesi, mutta sen sijaan täytyy minun yhä edelleen näytellä »esiliinan» vaivaloista osaa noiden huvinhaluisten tyttöjen mukana. Iloitsen suuresti siitä, että olet jälleen terve!
Päivän Sana
Muut Etsivät