Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Se sulhasmies", lisäsi Erkki ja vähän väkistenkin naurahtivat he tuolla omituisella sulhasmiehellä. Pian tuli Paakka kartanolle, hänkin puettuna pyhävaatteisiinsa. Suoraan meni hän talliin, toi sieltä hevosen ja alkoi valjastaa sitä kartanolla olevan, korkealaitaisen kirkkoreen eteen. Pojatkin menivät ulos. "No nytkö sitä lähetään?" kysyi Erkki Paakalta.
"Kah, kas, Erkki Ollikainenhan se onkin!" huudahti keskievari iloisena ja ojensi nuorelle karhunpyytäjälle kätensä. "Kiitos avustasi; sitä en milloinkaan unhota. Ilman sitä olisin kai nyt revittynä tässä". "Kiitos, kiitos", vastasi Erkki ja pudisti Torkkulaisen kättä. "Mutta ei vielä ole kokonansa hädästä päästy. Kaksi on jäljellä vielä".
"Ja tässä on käteni vakuuttamaan että minäkin koetan parastani raivatakseni semmoiset hylkiöt maailmasta". "Kiitos, herra luutnantti", vastasi Erkki liikutettuna. "Nyt eivät he pääse pakenemaan!" Vähän levättyänsä lähti joukko ketjulla kulkemaan Vihtakantaa kohden.
Kun Erkki kuuli, että vangittuja tyttöparkoja oli lyötykin, paisuivat suonensa hirmuisesti, ja hän huusi suonenvedontapaisesti pusertaen pyssynsä tukkia: "Katalaa on niin kohdella avuttomia naisia. Jos Jumala antaisi jonkun noista ilkiöistä käsiini, vannon minä kaiken pyhyyden nimessä, ja niin totta kun minä olen rehellinen Suomalainen, ettei heillä sen jälkeen olisi monta tuntia elettävänä!"
Muistui juuri mieleeni runo 'Hiiloksella. Tunnetko sen?» »Täss' istun suojassani Ja katson hiilokseen, Se leimuaa, se hehkuu Ja hiipuu hiljalleen. Noin sydämessä mulla Myös tunteet vaihtelee, Ne leimuaa, ne hehkuu Ja hiipuu hiljalleen.» »Ne leimuaa, ne hehkuu ja hiipuu hiljalleen», toisti Erkki, »ja kuitenkin jättävät ne jälkensä sieluun, vieläpä ainaiseksi.»
Jussi katseli vähän hämillään Erkkiä, vaan pian hän huomasi, että Erkki oli hyvällä puhelutuulella porvarin ryyppyjen ja sikarien vaikutuksesta.
"Uudessatalossa," virkkoi kandidaati, "Uusitalo on kai suuri kartano?" "Ei suinkaan, vaan talo, ja tämä on neljännes kruunun manttaalia." Ulpukkasaari oli liiaksi jännittänyt kandidaatin uteliaisuutta, voidakseen olla sen nimeä mainitsematta, etenkin kun hän luuli Erkki Heikkilältä saavansa tietoja tuossa historiassa. "Ei muut kuin yksi." "Niin, nyt muistankin, se miten se taas olikaan?"
»Joko ne ovat muut aikoja lähteneet?» kysyi Erkki, tullessaan kaupungilta asioiltaan, joita hän oli toimitellut sillä aikaa kun Jussi Katrin kanssa kuletti veneen kanavista. »Jo voivat olla koskien niskassa!» arveli Jussi. »Kun pääsisi yhtä nopeasti täältä kotiin kuin päästiin kotoa tänne», arveli Katri, kun lähdettiin sauvomaan.
Kaikki lähtivät pois, mikä minnekin päin ja niin keskeysi heidän iloinen iltansa. Vaan Pikkarisen Tuomas ja Rimalan Erkki päättivät sinä iltana lähteä tukkijoelle. Syksy oli tullut. Koko kesän olivat Pikkarisen Tuomas ja Rimalan Erkki olleet tukkijoella, hyviä palkkoja tienaamassa.
Siinä joululahjat kaikki. Niistä näkyi kuitenkin, että he kukin rakkaudella olivat muistaneet toisiansa. Kerttu aikoi nyt mennä pöytää kattamaan, mutta samassa jotakin tömähti ovea vastaan sen ulkopuolella. Erkki juoksi katsomaan; siellä ei ketään näkynyt, mutta paketti, jonka päällekirjoitus oli Kertulle, löytyi oven takana.
Päivän Sana
Muut Etsivät