Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
»Sievästihän se tultiin», virkkoi Katri. »Mikäs se on tullessa toisen jälessä.» Niin Jussi arveli, mutta ajatteli, että tuon jo laskee itsekseenkin. Kun kerta päästiin Kuurnan niskaan, niin siinä ei ollut kuin pisaus sitä tullessa ja se oli viimeinen koski. »Tuon nyt laskee melkein ummessa silminkin. Niinhän tuo on lyhyt ja suora kuin myllyn kuja», sanoi Erkki.
"Se on tyhjillään," sanoi Erkki; "mutta olkaa hyvä ja ottakaa mitä on tarjottavaa tehkää niin hyvin!" Oli siis selvää, että jotakin salaista, jotakin erinomaisen merkillistä eli yhteydessä Ulpukkasaaren jutun kanssa mutta miten saada selvä siitä? Tietohalu on nuoren kansan hyvä avu, emme siis saa paheksia, että kandidaati Arvelin tahtoi saada selon asiassa.
Hän tiesi, ettei Erkki ollut niitä, jotka miellyttyään johonkin sitä kohta osoittavat niin selvään kuin voivat suorastaan kosimatta, ja sitten ensi mieltymyksen haihduttua varovaisesti vetäytyvät pois. Erkki olisi pitänyt velvollisuutenaan salata, mitä ajatteli, kunnes itse oli selvillä tunteistansa.
Itsekseen ajatteli hän: "Jumala varjelkoon jokaista köyhää ylioppilasta saamasta tuommoisia oppilaita!" "Mene ulos, Erkki", sanoi isä; "huomenna on sinun lukeminen tämän herran edessä." "No, mitä pidätte pojasta?" "Hän on reipas poika." "Kyllä, kelpo poika hän on; mutta koetelkaa nyt, mihin hän kelpaa, neljäntoista päivän kuluttua tahdon tietää hänen loppuehtonsa."
Koska minun jo Uudenvuoden ajoissa täytyy olla Turussa, jonne en tahtonut lähteä näkemättä heitä, niin päätin tulla tänne." "Ja olet erittäin tervetullut *kaikille*", vastasi Erkki. "Käy nyt osaa ottamaan meidän joulu-ilostamme". He menivät saliin, jossa taas syntyi ilo. Elias katseli etsien ympäri huonetta ja kysyi vihdoin: "Missä on Kerttu?"
Puhutaan aina kunnialla hautaamisesta, johon kuuluu, että joku matka kannetaan ruumista virttä laulaen ja kelloja soittaen, mutta se on kylmää hommaa tähän verraten... Kyllä minäkin sentään ikäni tulen muistamaan muorin hautausta, sanoi Olli Pekka. Samat sanat sanon minäkin, sanoi Erkki. Samat sanat, virkkoi Antti. Samat sanat, myönsi Tuomaskin.
Erkki keskeytti puheensa ja katsoi Eeviin, joka makasi silmät puoliummessa aivan kuin uneen vaipumaisillaan. Nyt hän avasi silmänsä ja nyykäytti päätään. »Jatka vaan!» Ja Erkki jatkoi: »Sydäntäni lämmittää ajatus saada tehdä työtä kotipuolessa. Toivoen tahtoisin siellä hyvää siementä kylvää, toivoen viimeiseen saakka kansani keskuudessa työskennellä.
Mutta Erkki Pehrsson soittaa keskell' liekin, kauhun merta, parastansa panna koittaa virass' ylhäisessä kerta; soittaa Herran tuomiota tälle maalle, maailmalle, jost' ei ennen pääty sota kuin on menty mullan alle. Erkki soittaa, soittaa.
Hän oli niin kevyt ja nojausi niin turvallisesti ylioppilasta vasten, hänen valkoinen hameensa häilyi hänen ympärillään niinkuin pilvi ja pitkät nauhan päät liikkuivat edes takaisin tanssiessa. Kun Aino sanoi: "ei enään, nyt tahdon levätä", vasta silloin tointui Erkki ihastuksestaan.
He kulkivat hetken vierekkäin puhumatta sanaakaan. Vihdoin kysyi Erkki: "Oletteko nykyjään kuullut mitään kaupungista, Aino neiti?" "Olen." "Ja kaikki teidän ystävänne voivat hyvin?" "Kyllä, kiitoksia!" "Se ilahduttaa minun", sanoi ylioppilas, "on aina hauska kuulla hyvää niistä, joita rakastaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät