Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Onko se ehkä kristillisyys, joka puuttuu eikö se pikemmin ole ehkä pakanuus, jota kaivataan sillä pakana ajattelee kumminkin sielun kuolemattomuutta se ei ole sivistymättömyys, vaan tuo väärä sivistys, joka epäilee tai panee kysymyksen sivulle päin.
Kuluu kolme viikkoa ilman että hän näkee sitä, jonka vuoksi hän on ottanut kantaakseen tämän sisyphos-työn. Juorut tulevat ja lisäävät kiviä kuormaan; ystävättäret varoittavat häntä ja valavat epäuskoa runoilijaa kohtaan hänen sieluunsa. Hän epäilee tätä, hän epäilee kaikkea. »Jää hyvästi siis, Rbg:ni», kirjoittaa hän, »unelmani, iloni, rakkauteni, sillä se sinä olit!
"Gotelindis", sanoi hän arvellen, "sinä tahdot kukistaa hallitsijattaren sen kyllä uskon mutta epäilen, voitko sen todella tehdä." "Kuule ja päätä sitten, voinko sen tehdä. "Hän on murhauttanut nuo kolme herttuaa." Cethegus kohautti olkapäitään: "Monihan sitä epäilee." "Mutta minä voin sen todistaa." "Tuskin", arveli Cethegus epäillen. "Herttua Thulun ei kuollut heti, kuten tiedät.
Sellainen akka voi viisaan ihmisen tehdä mielettömäksi, sillä lakia ei hän käsitä eikä tottele, laskea ei hän tahdo eikä taida, itseviisas hän on, sillä nähkääs, hän on hoitanut taloutta koko seitsemänkolmatta vuotta, kuitenkin niin että mies pani hänen holhottavaksi ja niin hän epäilee kaikkia päälle päätteeksi ja luulee että koko maailma tahtoo varastaa häneltä ... sanalla sanoen, Rauhanen, hän on houkkio, ja siksi minäkin tulen."
Koko olennossa oli jotakin alakuloista, mitä Hanna ei ollut hänessä ennen huomannut. Hanna katseli hänen kasvoihinsa, jotka kuun kalpeassa valossa olivat valjut ja totiset. "Isä ei jaksa uskoa sitä Niilo Iisakin hukkumista", alkoi Hanna puhua. "Se on niin kummallista... Isä epäilee, ettei sinun isäsi tahtonut laskea paremmin sitä lauttaa, jossa velivainaja oli..."
SKULE KUNINGAS. Surunlahjaa siis runoilija tarvitsee. JATGEIR. Minä tarvitsin surunlahjan; toisia voi olla, jotka tarvitsevat uskoa, taikka iloa taikka epäilystä SKULE KUNINGAS. Epäilystäkin? JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epäilevän olla vahva ja raitis. SKULE KUNINGAS. Ketä sanot epäraittiiksi epäilijäksi? JATGEIR. Sitä, joka epäilee omaa epäilystänsä. Se on mielestäni kuolema.
Olavi otti kuihtuneen käden hellästi omaansa: »Miksi äiti sitä epäilee? Tiedämmehän me, että mitä äiti sanoo, se on aina hyvää.» »Niin, tarkotus kyllä, kyllä. Mutta sattuu joskus tapauksia, jolloinka ihminen ei tiedä kuinka pitäisi tehdä, vaan epäilee ja hapuilee. Ja sellainen on nyt tämä minunkin kohtani.
Nyt vasta hänelle selvisi miten hirvittävä asia miehen aviokunnian loukkaaminen oli. Hän piti aivan luonnollisena, että jos Uutela vähääkään epäilisi, niin hän sanaa sanomatta iskisi häntä kirveellään, jos hän nyt täällä puhuisi. Ja että hän epäilee, se oli liiankin selvää. Sinä hetkenä hänen aamuinen mielenmalttinsa horjahti. »Jos koettaisi saada Mantan itsensä puhumaan?» hätäili hän.
Minun sydämeni on vallan murtunut; sillä kolmeen päivään minulla ei ole ollut mitään rauhaa. Minä en voi nukkua öillä, sillä näen kauhistavaa, pahaa unta; ja Anni salaa pitää tarkan vaarin minusta, sen huomaan, eikä milloinkaan jää yksin minun kanssani, kun hän vaan voi sitä välttää. Minä näen että hän pelkää minua, ja että hän epäilee jotakin, tietämättä oikeastaan mitä.
HELMI. Kaiketi Amerikassa. Siellä hän kuuluu oleskelleen monta vuotta, vaan on nyt tullut takaisin kotimaahan. LIISA. Ja häneenkö sitten tätinne mielestä pitäisi heti kohta uskoa? Vaikka olisi minkälainen maailman peijuori? Mikä sen tietää? Ei, minun mielestäni Renne herra on ihan oikeassa, kun epäilee semmoisia vehkeitä. Minä hänen sijassaan tekisin ihan samalla lailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät