Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
UNTAMO. Pienestä pitäen poika Vihoja imi emosta. Sen osoitti kolmiöisnä, Kun kapalovyönsä katkoi, Liekun lehmuspuisen rikkoi, Nosti nyrkkiä rajusti. Se vihani vimmastutti.
Mutta jo Tohtor Lönnrot 1839 vuoden joulukuun Mehiläisessä arvelee tämän kertomuksen maailman luomisesta olevan Wäinämöistä vanhemman, ja kukaties ennen olleen lauletun Ween emosta, joka arvelukin nyt vissimmäksi toteutuu.
Mitä sinä, äiti, teet? kysyi Jouko. Jumalaani rukoilen, ainoata auttajaani, Neitsyt Maariaa emosta, hänen poikaansa pienokaista ja kaikkia pyhiä miehiä. Hän rukoili vielä, sammutti sitten tulen, otti kuvan seinältä, otti vesiastian kuvan alta parresta ja kulki elukasta elukkaan, tehden kuva kädessä ristinmerkkejä lehmäin pään päällä ja vettä niiden selkään ripauttaen.
Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivettä, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi. Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virttä tehtäväksi: yksin meillä yöt tulevat, yksin päivät valkeavat; yksin syntyi Väinämöinen, ilmestyi ikirunoja kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.
Virui siellä viisi vuotta, sekä viisi jotta kuusi, vuotta seitsemän, kaheksan. Seisottui selälle viimein, niemelle nimettömälle, manterelle puuttomalle. Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe. Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan, otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän. Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. Toinen runo
Siinä ne, pienet ja vasta emosta erotetut raukat, ryömiskelevät ja puskevat toisiaan. Sakris sanoo: Ne ovat sievät kreatyyrit... Ja niin, tämä paikka täällä: minä viihty niin hyvästi täällä... Otan urakalla sen uuden huvilan. Sanokaa vain tykö! Se urakka olikin Sakriksen uusi suunnitelma, josta hän oli Nelmalle vihjaillut. Minkälainen tuo huvila pitäisi tehdä?
Ei ole emo elossa, oma vanhin valvehella eikä kulta kuulemassa, oma armas oppimassa: on mua kuuset kuulemassa, hongan oksat oppimassa, koivun lehvät lempimässä, pihlajat pitelemässä. Piennä jäin minä emosta, matalana maammostani. Jäin kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle, kiuruna kivertämähän, rastahana raikkumahan, vaimon vierahan varahan, ehtohon emintimäisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät