United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Söitpä, joitpa neitosesi; Sinun on tyhjät istumesi, Meiän täyet vuotehemme." Emmä syönyt, enkä juonut, Enkä syönyt, enkä juonut, En pannut pahenemahan, Vaan panin paranemahan. Panin kyntäjän kylelle, Vakoajan vaipan alle, Leivänsaajan leuan alle, Kalansaajan kainalohon, Hirvenhiihtajan hikehen, Karhunsaajan saunasehen; Karhuntaljoihin kaotin, Vein vehnähinkalohon, Ruispurnohon puotin.
Emma sinä olet jo lukiani arvannut kuka haamu on kallistaa itsensä vuoteen yli, hän nostaa peitteen, hän kuulee makaavan sydämmen tykytyksen. Kätensä laskee hän Aaton sydämmelle. Tässä on sydän nyt auta minua Jum... piru. Kätensä, jolla puukkoa piti, putosi voimallisesti puukon terä oli ummessa Aaton sydämmessä. Aato huokasi se oli kaikki se oli loppunsa, hän ei liikahtanut.
Aato oli vasta mennyt; Emma on taasen yksin; hän lukee mitä? Hän lukee Uutta Testamenttia. Niin tässä seisoo!... Ei, se on valhe. Ei, hänen pitää kuoleman se on päätetty. Nyt tuli Elias. Parikunta lepäsivät jo syvässä unessa, Elias nukkui. Emma oli nukkuvinaan, mutta hän ei nukkunut, miten olisi hän saattanut sitä! Hänen sydämmensä tykytti kovasti. Yö kului keski yö oli jo sivu.
Hän oli tätä siirtoa hakenut ja saanutkin; minkävuoksi? sen arvasivat vanha kreivi ja Frans; mutta ei kukaan heistä maininnut siitä sanaakaan, vaikka vanhus aina hymyili, kun hän sai kirjeen Akselilta ja tämä kertoi, että hänellä oli hauskaa Hagetorp'issa. Silloin, talvi-iltoina, luki Emma ääneensä, jossa Frans muutokseksi auttoi häntä.
Iso Emma, niin ne eroitettiin toisistaan, sai eräänä aamuna kirjeen, jonka hän luettuaan tapa-turmassa jätti esiin, ja meidän Emmamme luki; samassa tuli toinen, näki kirjeensä toisen kädessä, vaaleni ja sanoi hätä-naurulla: "Oletkos kummempata kuullut eläissäsi, tuon kirjeen lähetti ystäväni Tukholmasta näyttääkseen minulle miten eräs nuori tyttö taisi kuvitella, ehkä oli paha kuin paha henki; mutta annasta tänne se."
Paljon mulle, rakkahillen' Senkin jälkeen hyvää teit; Min teit meille pienosillen Silläpä jo syömmen' veit: Emma täti, taaton sisko,
SALOKANGAS. Voisitko sen todellakin kieltää? Voisin. ALFRED. Pyydän, että puhuisimme toisista asioista. Ei, ensin pitää meillä oleman tämä seikka selvillä. Rakas Katri, sano nyt kauniisti: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu." KATRI. Anna minun olla rauhassa. SALOKANGAS. Pyydän sinua, sano niin. KATRI. Enkä sano! KATRI. En! EMMA. Rakas äiti! SALOKANGAS. Katri! KATRI. En, en! SALOKANGAS. Katri!
»Te muistatte, että me kalliina aikana söimme huonompaa ruokaa. Miksi me silloin säästimme, koska ei meillä ollut mitään, ja emmä pikemmin nyt säästä, kuin on jotakin säästämistä? Me saamme nyt potaatteja, jauhoja, leipää ja lihaa parempaan hintaan. Me taidamme nyt samalla rahalla, kuin kalliimpanakin aikana, saada parempaa ruokaa ja vielä säästääkkin paljon.
Ja hän sekä isäntäni ovat sanoneet, että teillä on omaisuutta kuusikymmentätuhatta. Suvaitkaa minun pyytää Teitä omakseni! Karoliina. Mitä? Hellsten. Mitä tämä tahtoo sanoa? Heinonen. Kuulkaas vaan herraseni! Loviisa. Heinonen on hyvä ja pitää suunsa kiinni! Tämän nuoren miehen olen minä valinnut. Emma. Hän on aivan minun mieheni kasvattama... Herra!... Tässä on kirje!
Vieraille on näyttäminen iloisia kasvoja. Kuudes kohtaus. Edelliset. Salokangas. Kaisa. Liisa. SALOKANGAS. Hyvää huomenta lapset, hyvää huomenta! Noh, miten te jaksatte? ALFRED. Sydämmellisesti tervetultua! Tervetultuanne, rakkaat vanhempani! KATRI. Rakas lapseni, siitä on jo hyvin kauvan, kuin sinut olen nähnyt; sinuahan ei milloinkaan näy. EMMA. Hyvä äiti...