Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Emili oli tullut äkkiä liikutetuksi; mutta muutaman silmänräpäyksen kuluttua nosti hän taasen ylös kauniin päänsä, pyyhkäisi hymyillen silmänsä ja sanoi: Minä olen kuitenkin kovin lapsellinen. Niin, laula nyt lapseni, laula loppu. Ja Emili lauloi, vaikka murtuneella äänellä: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan.
Mutta muori ei ole kotona, lausui hän väistäen. Niin, teillä on oikeus, ei minun tule tulla sisälle, koska te olette yksin. Mutta, sanokaa minulle: saanko minä tulla toisten? Tahdotteko te sen, Emili! Tyttö ei tietänyt, mitä hän vastasi hän vaikeni. Te olette vaiti, Emili, sanoi Berndtsson, mutta muistakaa, meidän elämämme saattaa riippua... Meidän? kysyi Emili vavisten, meidän elämämme?
Niin, ja notarius? Minä olen ulkona pienellä aamukävelylläni, nähkääs luutnantti. Ja Emili? Niin, tähän aikaan on hän jo yläällä ja työskentelee ... oh, hän nousee auringon kanssa. Nähkääs luutnantti, hän on itse ahkeruus. Ja hänen luonteensa?
Tahdotko tulla vaimokseni? kysyi nuorukainen taasen, ja rakastaa minua myötä- ja vastoinkäymisessä? Niin, niin! sen minä tahdon! huusi tyttö, heittäytyen hänen rinnoillensa; niin, minä laulan ikuisesti: "Sun olen vaan". Siis päätetty, hyvä Emili! toisti Berndtsson, sittenkuin he molemmin olivat tyyntyneet.
Terve tuloa, notarius! huusi Emili, ukkoa syleillen. Nöyrin palvelija ... otin vapauteni, hä, hä, hä! Kanna sisään hatturasia, rakkaani, ja kapusäkki ... kovin hauskaa nähdä luutnanttia ja pientä rouvaa.
Kuitenkin luuli hän, että hän vähittäin unhottaisi Emilin, kun ei hän nähnyt häntä; mutta kas, hän näki sangen usein pienen notariuksen, kuuli puhuttavan hänestä, sai selvän hänen ajatuksistansa, hänen elämänsä tavasta. Niin, ukko ei saattanut olla kertomatta hyväntahtoiselle luutnantillensa, että Emili "oikein oli parkunut", kuin hänen piti laulaa niitä värsyjä.
Niin, luutnantti, te ette tahdo mitään pahaa tytölle, te olette kunnon mies ... hm, kas, minä sanon sen, sillä niin sanoi Emili eilen. Emili? Mitä?
Me toivomme, että notarius tulee paremmaksi, virkahti luutnantti. Niin, jos niin hyvin olisi, mutta Emili on kyllä lyönyt naulan hänen ruumis-arkkuunsa.
Niin kummalliselta kuin tämä kertomus kuuluikin, ilahutti se kuitenkin tuota nuorta tyttöä, joka ei suinkaan ajatellut saada Berndtsson'ia omaksensa, mutta joka kuitenkin iloitsi, ett'ei hän ollut kihloissa. Ukko Blomros oli viattomuudessansa puhunut niin paljon, että Emili varsin hyvin oli ymmärtänyt, ett'ei Berndtsson ollut unhottanut häntä ja että hän mahdollisesti rakastaisikin häntä.
Ja hän otti kitaransa ja lauloi lempi-värsyjänsä. Kun hän oli tullut toiseen värsyyn ja lauloi: "Jos vaikka omaks' saisin marmorilinnat, Jos loiston, valon maissa asuisin, Ja tarjottaisiin aarteet kallihimmat, Sun olisin". Niin kolkutettiin. Onko muori jo kotona, se oli aikaista, sanoi Emili iloisesti ja aukasi oven.
Päivän Sana
Muut Etsivät