Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja niin, jatkoi Emili, niin olen minä usein ajatellut: niin saa hän kasvattaa minut miksi hän tahtoo, hän saa lainata minulle ajatuksensa, tarkoituksensa ja taitonsa, ja minä vaan opin... Tahtooko Berndtsson saada sellaisen oppilaan. Ah kyllä, Emili!
Kyllä niin, olisi minulla aikaa; mutta sitäpaitsi niin nyt on tuo soitto niin keinollista, oikein keinollista, siihen en minä nuoruudessanikaan yhtynyt. Ei, Emili tulee soittamaan, sittenkuin me olemme saaneet vähän haukattavaa; sillä me toivomme, sekä Blomros että minä, saada kunnian pidättää herra luutnanttia.
Aseharjoituksen loputtua, matkustivat isä ja poika kotiin, ei varsin iloisina expedition'ista, mutta kun he tulivat Hagetorp'aan päin, vastaan ottivat naiset heitä, kaptenska ja Emili, ja kaikki unohdettiin; sillä perhe-elämällä on kumminkin jälellä niin paljon alkuperäistä voimaa yhteisen elämän yli, että se saattaa parantaa, kuin tuo edellinen haavoitetaan, juurikuin ei mikään ulkonainen onni, ei mikään kunnia eikä rikkaus saattaisi parantaa niitä haavoja, kuin onneton perhe-elämä saattaa.
Niin, nähkääs, minä tahtoisin niin mielelläni, että Berndtsson tietäisi, kuinka kiitollinen minä olen ... sen minä tahtoisin; Mutta miten se kävisi laatuun? Hm, minä esiin tuon sinun komplimang'isi. Ei, Herran Jumala! älkää sanoko komplimang... Ei, ei, isä! Sanokaa hänelle, että Emili kiittää häntä kovin, kovin! ... musikista ja ... värsyistä; niin, sanokaa niin.
Hei, kyllä minä sen tiedän. Niin, ja minä en ajatellut niin mitään... Kuinkas tänä aamuna oli, kuinkas. Mitä vielä? Rakas Blomros sinä näet, että minulla on tehtävää... Onko se sopivaa, Emili, onko se sopivaa! Luuleeko hän, mamselli, että rouva Gyllen ... mikä se hänen nimensä taasen oli, Smeurlinska, tahtoo laskoksen noin? Oi, taivaan Jumala! ... Niin, puhu, Blomros, me hoidamme omamme.
Kuten vanha kreivi oli sanonut, istui hän muutama päivä tämän jälkeen kuolleena tuolillansa. Emili, joka oli vahtimassa sinä hetkenä, oli hiljattain puhunut hänen kanssansa, ja hän oli sanonut: "Emili, nyt luulen minä, tahtovani levätä", ja hän jäi ääneti istumaan. Viimeinkin luuli hän, hänen makaavan liiaksi kauan, ja läheni häntä hiljaa; hän ei tahtonut häntä herättää eikä hän voinutkaan.
Siellä hänen huoneessansa näytti tyhjältä ja ikävältä. Vuokrattu piano, jolla hän silloin tällöin haaveili, oli auki sitten eilis-päivän. Nuorukainen heittäytyi tuolille ja näkyi tarkastelevan muutamia nuottia, jotka olivat nuottikantimella. Hänellä oli ainoastaan yksi ainoa ajatus, ja se oli Emili.
Oi niin, alkoi hän, puoleksi itkien, minä olen tyhmä, hyvin tyhmä, kun päästin teidät sisään erään luutnantin vuoksi. Herra Jumala! niin tyhmä. Kuules, Emili! ... nyt tai ei koskaan... Tahdotko tulla vaimokseni? kysyi Berndtsson tuota pikaa, huomaamatta hänen tuskaansa. Emili vaikeni ja näkyi horjuvan, sillä hän nojautui tuota pientä pöytää vasten.
Että te tiedätte, missä Emili on ... että te olette pelastaneet hänet. Ukko puristi päätänsä: En! Kyllä, parahin notarius, puhukaa suoraan: te tiedätte, missä hän on; no älkää epäilkö minua ... mutta minä en pyydä häntä nähdäkseni. Tuo vanhus tarkasteli Berndtsson'ia ja hymyili hyvin. Luutnantti on kunnon nuorukainen, sanoi hän; te ette halua kohdata häntä? En.
Tuskin näki Emili hänen katoavan puiden taka tuossa pienessä ryytimaassa, joka ympäröi huonetta, kuin hän jo otti taasen esille värsyt. "Ja nämät on hän kirjoittanut", kuiskasi hän hiljaa. "Hän kuuluu toiselle, mutta senvuoksi saatan kai minäkin pitää hänestä. Jumalani! Minkä vuoksi, minkä vuoksi? Ei, minä en tohdi ajatella sitä." KAKSOIS-H
Päivän Sana
Muut Etsivät