Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Aivanhan sekin joutuisi mieron tielle, jos minä nyt jo kuolisin." Elsa painoi päänsä aivan lähelle sairaan kasvoja ja sanoi: "Jumala kyllä orvoista huolen pitää, mutta teidän itse tähtenne täytyy rukoilla lisää armon aikaa, että ennätätte tehdä parannuksen." Nousten kumarruksista lisäsi hän: "Jumalan edessä ei ole mitään mieroa." Sairas katseli pitkään Elsaa.
Setä käski Matin hevosta valjastamaan ja täti kutsui Elsaa. "No nyt Elsa", sanoi täti, "nyt pääset lähtemään. Vaan sanoppas hyvästit." Elsa kätteli Hilmaa ja Helliä ja selitti, että hänen pitää lähteä nyt kotiin, kuin sinne on tullut isä. "No Inka Pietallekin." Elsa juoksi keittiöön. "Nytkö se Elsa lähtee?" "Nyt minun pitää mennä kotiin, sinne on tullut isä." "Hyvästi, hyvästi.
Vaan sittenkään ei Elsa saanut sanotuksi asiaansa, vaikka Latun emäntä oli ystävällinen ja hellä. Oli usein suusta tulossa, vaan jäi siihen, kun hän katsoi Latun emäntää silmiin ja ajatteli että emäntä sanoo kauhistuen: »Lapsen tehnyt ihminen!» Sehän se juuri Elsaa itseäänkin hävetti ja harmitti. Ja niin jäi hän yksinään kantamaan asiaansa, joka piti alakuloisena ja pelossa.
Herran huone minun luullakseni olisi kumminkin se rajoitettu ala, joka täytyisi uskostakin olla vapaa kaikista vihaisista silmäyksistä." "Enhän minä mamselia katsonut; katselin Elsaa vaan." "Elsaa, oliko Elsa sitten sopivampi kirkossa syödä, kuin minä? Tiedä, että Elsa on yhtä kallis Jumalan edessä kuin minäkin."
Tahtoi kyllä jatkaa, mutta ei voinut, itki vaan ääneensä, vollotti kuni susi saaressa. Nimismies tekeytyi ystävälliseksi ja hyvitti Elsaa. »Olkaa nyt huoletta. Minä tulen sinne. Sanokaa Jukelle, että minä tulen sinne.» Elsa kiitteli syvästi, polviaan notkistaen, ja lähti takaisin. Mutta matkallaan hän nureksi itseään siitä, kun ei voinut puhua enempää nimismiehelle.
»Joo... minä menen...» ja otettuaan leipäpinkkansa lähti hän kompuroiden porstuassa, jättäen huoneeseen viinan ja ilkeän lian hajun. »Se oli lystin loppu!» sanoi Liisa katsellen vuoroon Viion leskeä vuoroon Elsaa, joka istui kädet helmassa ja tuijotti eteensä.
Katri katsoi Elsaa silmiin, suurilla silmillä niinkuin sellainen, joka on kesken uniansa herätetty. Elsa meni kyökistä pois. Kun Elsa jälleen ilmestyi lastenkamarissa, sattui rouva katsomaan Elsaa kasvoihin. Elsan silmät olivat kosteat, mutta hänen poskissansa näkyi vihan puna. Elsa teki tehtäviään vaan kyyneltulva sai enemmän valtaa.
»Kaikkihan sen sanovat, ja sitten Mari muistutti Elsaa hylätyistä rakastajista ja naisista, jotka olivat olleet petollisia, miten heidän oli käynyt, miten onnettomiksi olivat tulleet.» Elsan täytyi koettaa uskoa pahoin tehneensä ja olla vakuutettu, että Tuira rakastaa häntä. Vaan oi kuinka onnellinen hänen mielestään Mari oli, joka tiesi, että hän on rakastettu!
Sentähden tahdon myöntää teille, ett'ei sydämmeni ollut likimainkaan kylmä armasta Elsaa kohtaan. Luulenpa myös,^ että hän enemmän kuin kukaan muu voisi saada minut tyytymään kohtalooni, jos " "Jos hän olisi samalla yhteiskunnallisella asemalla kuin te", keskeytti häntä Jakobsson. "Epäilemättä olette tekin ajan tyhmien sääty-ennakkoluulojen vallassa.
Katkeran tunteen synnytti everstiluutnantissa ilmoitus Elsan horjuvasta terveyden tilasta. Aavistuksen ääni hänen sydämmessään kuiskasi, että Elsa rakasti häntä ja että murhe hänen kylmäkiskoisuudestaan saattoi hänelle kärsimyksiä. Myös toinen ääni hänen sydämmessään kuiskasi päivä päivältä yhä selvemmin, että myöskin hän rakasti Elsaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät