Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
»Minä vakuutan, että neitiä ei peloita sitten enää, kun vielä kerran laskette.» Elsaa ujostutti kauheasti. Melkein hävetti, kun sanottiin neidiksi. »Minä pyydän, neiti, olkaa hyvä», uudisti Jori. »En minä olisi uskonut, että sinä Elsa olisit niin pelkuri!» sanoi Mari. »Kyllä minä osaan ohjata, niin ettei neidin tarvitse sitä pelätä», vakuutti Jori, kun Elsa suostui lähtemään.
Nyt ei olisi Matilla ollut muuta kuin lähteä hintoineen eväineen Kirkkonummelle, mutta poika tahtoi nyt vuoronsa auttaa Elsaa korin kantamisessa herran luo Hämeenkadulle. Pian olikin herralla männyn kärkit edessänsä ja piika sai ensimmäiseksi työkseen alkaa keittämään tuota pihkalientä. "Jos tämä rupeaa minua auttamaan, niin saat enemmänkin tuoda!" sanoi herra, antaen Elsalle kaksi hopearahaa.
Mamseli saa taas oikein saamarin valkoisia vaatteita; sen takaan kuin kymmenestä sormestani", vastasi mummo. Toinen matami alkoi katsoa Elsaa ällistellen ja sanoi: "Etkös sinä ole se luutatyttö Munkkinimestä?" "Kyllähän minä olen luutiakin tehnyt", sanoi Elsa. "
»Menetkö sinä sitten taas?» kysyi uteliaana Elsa. »Menenpä tietystikin!» Elsaa olisi myös haluttanut, vaan mikä lie ollut, joka aivan kuin peloitti.
Wielä enemmän kummailtiin Elsaa, kun hän antoi itsensä niin alas, että katsoikaan tuommoisen nuoren miehen puoleen, koska hänellä oli ollut muka niin paljon edullisempiakin tarjouksia. Tämä ei woinut pysyä tehtailijaltakaan salassa.
Kun hän vaan ensin pääsisi ylioppilaaksi ja saisi laajentaa tietojaan, niin kyllä hän sitte kerran kiitollisuudella antaisi takaisin mitä oli saanut, palkitsisi vanhempiaan, opettajiansa, isänmaatansa. Illalla kokoontui kauppias Bergströmin luo, jossa Ainikin asui, koko Leenin seura, jotta sitte mentäisiin asemalle Elsaa vastaan.
Hän oli tyytyväinen ja onnellinen. Kalle auttoi aina eteenkinpäin Yrjöä ja ehtoisilla kisaili hän Elsan kanssa; mutta jos hän silloin tuli sanoneeksi, että hän sydämestä rakasti Elsaa, niin vastasi hän:
Viion Elsalle, jolle hänellä oli kanimieltä siitä, ettei se häntä kuninkaanpojaksi ottanut, teki mieli lähteä sanomaan onneaan. Ja sen kautta hän kulkikin, että jos Elsa sattuisi ulkona olemaan, niin sanoisi. Mutta ei hän nähnyt Elsaa ulkona, vilaukselta vain akkunan edessä korppu kädessä.
Hän nousi ylös tyytyväisenä ja läksi kyökkiin auttamaan Elsaa sokerileivosten teossa. Anna ei virkkanut mitään. Siis täti jo tiesi hänen salaisuutensa. Ja tietysti kaikki muut myöskin. Tuskin lienee täti aavistanut, kuinka syvään hänen iskunsa sattui. Mutta rouva Huovisen sanat olivat sattuneet toiseenkin, jolle ne eivät olleet aiotut.
Tiedän, että tämän äsken manalle menneen nuorukaisen kuolema koskee syvästi sekä mummoa että Elsaa, sillä hän oli hyväsävyinen toivorikas nuorukainen. Kun ei kuitenkaan voida sanoa, että hän oli Elsan mies, eikä suinkaan edes sulhanen, ainoastaan muuten hyvä tuttava, soisin minä että tämä surujuhla muutettaisiin ilojuhlaksi siten, että poikani Anton ja Elsa kihlaisivat toisensa."
Päivän Sana
Muut Etsivät