Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"No, sittenhän sen pitäisi saada lientä näistä männyn kasvaimista." Poika katseli suurilla silmillä Elsaa. "Niin, älä katsele mitään, tuolla on mulla korissa kärkkiä. Ne täytyy viedä yhdelle herralle kaupunkiin. Hänelläkin on rintatauti." Poika nousi ylös ja otti nippunsa astuen Elsan perässä siihen paikkaan, missä Elsan kori oli.
Alku oli pitkältä ikävää, ja hän kiirehti lukemista aivan kuin juosten olisi pyrkinyt tuolle kauniille paikalle. Mutta kertomuksen kohta oli tästä lyhyt, eikä sillä tavoin kuin Elsa olisi sen halunnut. Lopetettuaan lukemisensa oli hän nolo aivan kuin olisi häntä moitittu. »Kiitos, kiitos, minun hyvä enkelini», sanoi isäntä, ja emäntä taputteli Elsaa poskelle ja hyväili enemmän kuin koskaan ennen.
Kyllä se on hyvä, joka jaksaa niin uskoa; sellaisella ihmisellä on paras, hyvä piti sanomani, maailmassa." "Hyvä niin! Jos vaan aina tämän elämän läpi Herrassa vaeltaa", sanoi Elsa. Lemströmska, vanhan tuttavuuden puolesta, auttoi Elsaa toimissa, jotka tuota pientä majanmuuttoa edistivät. Tuot'hätää olivatkin muutettavat kapineet kunnossa.
Mutta jos kuinkakin olisi koetettu, ilo ei vaan nyt ilolle tuntunut, kaikkien mieli oli apea ja alakuloinen, sillä niihin oli painunut jotakin outoa, joka siellä painoi. Kun tuo teko-ilo ei luonnistunut, kuiskasi tuo Elsaa puollustava poika jotakin pelimannin korvaan ja hän rupesi paikalla sysäämään "Porin marssia" ja koko nuoriso ymmärsi mitä tuo merkitsi.
Elsa ojensi nauhatukkonsa sille rouvalle, joka näin sanoi, sillä mielellä kuin olisi se pitänyt antaa. »Kas niin. Sinä olet ymmärtäväinen tyttö», sanoi rouva taputellen Elsaa poskelle, ja toinen rouva antoi hänelle nisuleipävasusta pari pientä makean näköistä kakkaraa. Elsa niiasi kiitokseksi ja toisen kerran hyvästiksi.
Mutta lesken mieleen tuli taas se toivo, joka siellä aina kävi, vaan tähän asti oli mahdottomana pitänyt karkoittaa: että saisi Elsaa kouluttaa vielä tämän vuotta kansakoulussa.
Minä toivon nyt, että se raskas rahanpuute, joka on niin kauan painanut äitiäni ja Elsaa, huojentuu. Olisi ollut suloisempi jos omilla ponnistuksillani olisin aikaan saanut tämän huojennuksen heille. Mutta me emme saa valita sitä muotoa eikä aikaa, jossa jumalalliset sanansaattajat ilmestyvät.
Ja kun hän siitä syleilystä irtausi, joutui hän Huldan viereen, joka kietoi käsivartensa hänen vyötäisiinsä. Se oli Elsaa ujostuttanut ja vieläkin veri syöksi kasvoihin. Huldan toimittamisella hän oli uskaltanut ottaa Huldaa vartalosta, jolloin katsoi häntä silmiin. Voi kuinka kaunis Hulda oli. Valkoinen otsa, tumma tukka.
»Voi jos tekin, äiti, olisitte niinkuin lapsi!» sanoi Elsa yht'äkkiä. »Niin, jospa minä olisin, jospa aina voisin olla», vastasi äiti heti aivan kuin sitä olisi miettinytkin. Elsan puhe olikin aivan kuin Viion lesken herkän omantunnon kuuluva ääni, jolle hän vavahti. Hänen silmänsä vettyivät eikä hän kyennyt, jos olisi tahtonutkin, hillitsemään enää itseään. Hän syleili Elsaa ja itki.
Silloin puristi tuo nuori herra Elsaa hellästi kädestä ja vedet vyöryivät hänen silmistänsä, kun hän hiljalleen lausui: "Lapsi rukka, sinä et ymmärrä etkä käsitä minua, etkä tarkoitustani!" "Ehkä en!" vastasi Elsa, nousi kärryihin tuon pohjalaisen kumppaninsa viereen, ja rattaat alkoivat vieriä kartanon portista ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät