Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Vetäkää mekot yllenne, pojat, ja varustautukaa, miehet! Hävetä saamme, ell'emme vapauta maata ja pelasta naisiamme, jotka ovat hankkineet meille kaikki nämä.» »Hurratkaamme kaikille kauneille tytöille!» huusi Yrjö ja väki yhtyi iloiseen »eläköön!»-huutoon. »Hurratkaa vaimoillekin!» jatkoi hän leikillisesti. »Eläkööt ämmät!» riemuitsi väkijoukko.
Minun mielestäni tuo ehdotus on paras, sanoi Aramis. Me ilmoitamme samalla kertaa kuningattarelle ja lord Winter'ille. Niin, mutta kenen saatamme lähettää viemään kirjettä Tours'iin ja Lontoosen? Minä vastaan Bazin'ista, sanoi Aramis. Ja minä Planchet'ista, sanoi d'Artagnan. Niin, sanoi Porthos, ell'emme itse voi lähteä leiristä, voivat kyllä meidän lakeijamme.
Isä tuli sen jälkeen sairaaksi, ja ell'emme olisi niin paljon pitäneet toisistamme, luulen minä, että me molemmat olisimme hukuttaneet itsemme." Hän meni taaskin myymälän oven eteen kyyneleet silmissä ja katseli kadulle, mutta sitten tuli hän takaisin näkemättä mitään. "Voittehan arvata, mitenkä me ihastuimme, kun minä kaksi vuotta sitten eli täytettyäni seitsemänneljättä, sain vieläkin pojan.
Puutetta ei meillä ollut mistään, sillä paitsi monellaisia ruoka-varoja, lähetti sultaani, turkkilaisten keisari, meille joka päivä 500 riksiä rahaakin. Olisimme siis voineet elää kaikellaisessa ilossa ja ylöllisyydessä, ell'emme vain olisi kaivanneet kotoamme ja ymmärtäneet itseämme pakolaisiksi ja puolittain vangeiksi.
»Heti, jos vain on mahdollista. Pohjanmaan nostoväki kulkee tämän kautta ja saapuu tänne jo ehkä tänään, sillä, kuten kerrottiin, he olivat toispäivänä Ikaalisten kirkolla, ja ell'emme me ehdi pois ennen heitä, niin pitää meidän lähteä ainakin heidän kanssansa armejaan.»
Porthos ja Aramis katsoivat toisiinsa; he alkoivat jo käsittää. Mutta, sanoi d'Artagnan, kuiskuttaen Athoksen korvaan, sinä viet meidät säälimättä surman suuhun. Enemmän on henkemme vaarassa, ell'emme mene sinne, vastasi Athos. Ah, kunniani kautta, hyvät herrat, sanoi Porthos kiikkuen tuolillaan ja sivellen viiksiään, eikös se ollut komea veto, vai kuinka?
Nämät kaksi mielenliikutusta ovat vain ihmettelyn lajeja. Tämän vuoksi nämät kaksi mielenliikutusta ovat vain ihmettelyn lajeja. Ell'emme ihmettele jonkun esineen suuruutta emmekä sen pienuutta, emme välitä siitä enempää, kuin mitä järkemme neuvoo meitä tekemään, ja kunnioitamme tai halveksimme sitä silloin mielenliikutuksetta.
Emmehän voi teitä pelastaa, ell'emme säily vapaina, vastasi joutuisasti ja kuiskaisemalla d'Artagnan, ja jos me vähänkään näyttäisimme teitä puollustavan, otettaisiin meidät kiini yhdessä teidän kanssanne. Minusta näyttää kumminkin... Astukaa esiin, hyvät herrat, astukaa esiin, lausui kuuluvalla äänellä d'Artagnan; minulla ei ole mitään syytä puollustaa tätä herraa.
Toisin ajatteli sen sijaan Kristian II, mutta murheellinen ei hän suinkaan ollut, ell'emme ota lukuun vähäistä ikävää tunnetta, joka melkein aina syntyy ihmisissä, kun täytyy jättää paikkakunta, johon jo on ehtinyt tottua. Päinvastoin tunsi hän mielensä keveämmäksi ajatellessansa, että hän, langenneiden kunniavelkojen rasittama mies, pääsisi nykyisestä kierosta asemastansa.
MEFISTOFELES. Ell'emme erhety, me kuultihin Täält' äsken köörilaulun oivan. Tämmöisen holvin alla varmaankin Ma luulen laulun mahtavasti soivan. FROSCH. Olette lauluniekka vai? MEFISTOFELES. Kyll' ompi halu suur', vaan mistä voimat sai? ALTMAYER, Yks' laulu laskekaa! SlEBEL. Yks' ihka uusi! MEFISTOFELES. Ma niitä lasken teille vaikka kuusi.
Päivän Sana
Muut Etsivät