Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. toukokuuta 2025


Katsonut tuskallisin, rukoilevin silmin häneen, painanut huokaavin rinnoin hänen poveaan ja pyytänyt: »Minut pelasta, ah! Minä rakastan suaElämä oli niin kaunis, kuolema niin kammottava ja tuli niin polttava! Eihän hän ollut loukannut ketään. Ei tehnyt syntiä, ei harjoittanut noituutta. Miksi ei munkki siis voisi suostua häntä täältä viemään ja hänen kanssaan pakenemaan?

"Eihän", sa sanoit, "hämähäkit ole ihmisiä pahemmat, tekeväthän ihmisetkin verkkoja vaikk'eivät voi tehdä näin konstillisia ja nauttivathan hekin saalistansa, kun saavat. Mitä pahaa siis hämähäkit ovat tehneet, että niitä vihataan?" Jäin sulle silloin velkaa hämähäkin historian. Suoritettakoon velka nyt.

Eihän tuota viitsi toki vakaset ihmiset suulleen vetää, näkeehän tuon toki alalleen.» »En ole ollut puhemiessäkään, enkä minä tiedä kiittää enkä laittaa, vaan kun tuolla tuli puheiksi, niin sanoin sen minkä tiesin, että se on tekevä ja komea ihminen. Ja mitä olen kuullut ja nähnyt, niin se on paljasta hyvää kaikki.

»Mutta tuopa nyt on merkillistä ahtamista, kun päätös vaan pitäisi kirjoittaa, vaikka useimmat tässä ovat vastaan... Eihän ole vielä ollut puhetta siitäkään, mihin se kapakka tulisi sijoitettavaksi», ihmetteli Varpulan Valee, keski-ikäinen, terhakan näköinen isäntä. Hyväntahtoisen näköisesti naurahtaen katsoi hän Siikalahden Mikkoon, joka punottaen näkyi koettavan kuohuvaa kiukkuansa hillitä.

"Mene sinä yksin työhön," Klea käski, "eihän sitä nyt paljoa tarvita, sillä pian on temppeli tyhjä juhlakulkueen tähden. Muutama ruukullinen riittää. Huoneessa on sinulle yksi leipä ja persikka; toinen minun pitää säästämän pikku Philolle." NELJ

Min' en laula luonto vaan Rinnassani laulaa: Eihän luonut lintukaan Itse laulukaulaa. Eikä virta laaksossa Väsy vieremästä, Kunnes lähde vuoressa Ehtyy päilymästä. Lähde, laakso, virta vaan Kaikk' on Luojan töitä, Hänpä laululahjoillaan Muistelee myös meitä. KOTOINEN SYD

Eihän tämä ole muuta kuin jaloa kilpailua, ilahuttava todistus siitä, että suuret miehet oikeastaan ovat kaikkien kansojen omia.

"Eihän täällä muuta semmoista ole", sanoi Maija ujosti. "Vai niin! Sinä kuitenkin pidät minua vielä hätävaranasi, mutta minäpä en olekaan kenenkään takatuuppari", ajatteli Matti itsekseen, mutta ei kuitenkaan virkkanut mitään, sillä ei hän tahtonut vieläkään mistään hinnasta loukata entistä sydämensä rakastettua.

Sophie Couteau, hän, joka on minun kotipaikoiltani kotoisin, ja hänellä on eräs imettäjä mukanaan..." "Imettäjäkö?" "Niin, ja oikein hyvä sittenkin..." Kun Céleste näki, miten hänen emäntänsä ihastui päästessään niin äkkiä murheistaan, tuli hän hyvin suulaaksi. "Eihän rouvan pidä väsyttää itseään kantamalla pienokaista, eihän rouva ole siihen tottunut.

»Sanokaa minulle, Tobiesen», Alette istuutui hetkeksi konttorihuoneeseen »Mörk oli vähän niinkuin huonolla päällä tänään, enkä tullut häneltä syytä kysyneeksi; siksi olen vähän levoton. Eihän hän liene hävinnyt mitään juttua? Minä tiedän, että se aina koskee häneen kipeästi.» »Ei, rouva», Tobiesen tuijotti pienillä terävillä silmillään kirjoituspöytään »ei ainakaan mikäli minä tiedän

Päivän Sana

soimauksillaan

Muut Etsivät