Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Eihän minulla köyhällä miehellä ole yhtään mitään, ei kerrassaan mitään! Mihin olisin kaivanut niin paljon rahaa? Se on totta, virkkoi tohtori kylmästi, köyhä olette, perin köyhä kaikkine kultinenne, köyhempi kuin kerjäläinen, joka köyhyydessään kuitenkin laulaa, kun on syönyt vatsansa täyteen. Olette köyhempi kuin kurjin ruotiukko, joka ainakin voi nukkua ja unohtaa, mutta sitä te ette voi.
"Eivät he kuitenkaan olisi meiltä voittoa ottaneet," väitti Juho jäykästi. "Eihän tokikaan, vaan olisi heidän käynyt paremmin ampuminen ... ja, katsos, ovatpa he saaneetkin ampumistaan takkiini läven, mutta eipä ole ottanut ihoon." "Entä minun minun on takissani kaksikin läpeä, vaan ei sentään ole ruumiissani naarmuakaan."
Ja vaikka minä olisin pysyväisempikin ilmiö kuin itse otaksunkaan, vaikka minun henkinen minäni olisi kuolematon kuin Hänen henkensä ja minä eläisin Hänen kerallaan iankaikkisesti, täytyisihän kaiken järjen nimessä sen olla vain kuin pieni kipinä verrattuna maailmanpaloon, turha tomuhiukkanen, suuren pyörremyrskyn kuljettama! Eihän Hän muuten Jumala olisikaan.
Täti, katsokaapas tuonne, sanoi Viija osoittaen lahdelle päin. Mitä? Eihän tuolla ole kuin yksi venemies. Eikö se ole korkealla vedestä? Tuoko vene? Niin. Ei se ole, vaikka se siltä näyttää, sanoi Reeta. Airojen kolketta kuului jälestä päin. Nuopa taitavat tavoittaa, sanoi Samppa. Joutuin ne lähenivätkin ja ulommitse jo oijustivat edelle. Niillä oli suuri venhe ja paljon soutajia.
Jaana pyysi luvan rouvaltaan ja sai. Sunnuntai-iltana pani hän päälleen parhaat vaatteensa lähteäkseen sirkukseen. Jälleen muistui mummo hänen mieleensä. Mitä olisi mummo tästä sanonut? Olisi ehkä syntinä pitänyt. Mutta eihän hänen itsensä tarvinnut pilettiä maksaa. Oliko sitäpaitsi hänen syynsä, että hän oli nuori ja että hänen teki mielensä huvitella?
"Niin, alussa", keskeytin häntä elävästi, "alussa, jolloin tulin arolta ja luulin jokaisen vieraan muurin vankilaksi se oli kovin lapsellista. Mutta eihän Dierkhofissakaan ole kirkasta eikä valoisaa siksi on siellä kylliksi auringon polttamia lasiruutuja, joista päivä ainoastaan pilkistää sisään ja luuvassa on aina vilpoista ja hämärää, vaikka päivä kimeltää kuumana aron yli.
Tässä sopii mainita, että kuljin jalkaisin sekä olin ratsuni jättänyt pääjoukkoon. Hevosen seljässä olisin ollut esine, minkä tarkkasilmäiset vihollisemme auttamattomasti olisivat keksineet, ja sitäpaitsi, eihän yksikään vuohta kömpelömpi eläin olisi voinut liikkua sellaisessa maakunnassa, johon juuri olimme tulemaisillamme.
Ilse loi silmäyksen juhlallisesti koristettuun eläimeen, sitte löi hän keveästi minua olkapäälle kääntyen toisaalle; sillä eihän minun pitäisi saaman tietää, että "alinomaiset hullutukseni" häntä väliin naurattivat. Ilse ja Heintz olivat jo ilman minutta syöneet illallisensa. Suuresta perunankuorikasasta huomasin minä, missä Heintz oli istunut.
"Eihän nyt pilvistä siihen pudonnut, kun ei täällä ole ketään käynytkään", sanoi Katri hämillään. "Niin kumminkin nyt on käynyt, että on piika tingattu ja pestattu." "Siinäpä oli kiiru, kun minä sanoin, että minä taidan tulla muuttamaan ja onhan sitä paikkaakin tiedossa, niin kohta oli toinen sijassa.
Matot ovat paikoillaan ja huonekaluja tuodaan sisään. Työmiehet kantavat pianoa. Asettakaa piano tuonne ikkunakomeroon, sanoo rouva. Ei, eihän toki ikkunakomeroon, virkkaa herra. Sinne, rakas ystävä. Mihinkä se sitten pantaisiin? Rumahan se olisi muualla! Minä olen aina nähnyt pianon ikkunakomerossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät