Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
PORMESTARI. On paikkakunnallemme suuri onni ja kunnia, että saimme hänet tänne! KANTTORI. Rohkeniskohan mennä esittämään hänelle intiimituttavuutta. Joko setä on juonut veljenmaljat? PORMESTARI. En ole vielä, mutta minähän aina ehdin, kun hän asuu meillä. POMMERI. Minä kyllä uskallan lähteä. KANTTORI. Eipä sen vuoksi, ettei uskalla.
"He asuivat vuoden samassa talossa kuin minäkin, ja sillä ajalla ehdin kokea, että he ovat erittäin hutiloivia ja meluisia ihmisiä. Siellä oli myötäänsä vieraissakäyntejä, vieraita ja kerjäläisiä. Myöhään yöllä he tulivat kotiin ja melusivat portaissa, joita he sitäpaitsi eivät milloinkaan pitäneet puhtaina.
Kaikki seurasivat häntä, ja minä jäin yksin pirttiin. Sekö olikin heidän vastauksensa? Kuulin askeleita porstuasta ja toisesta tuvasta, ja näin toisten kulkevan pihan poikki. Minulla ei näyttänyt olevan muuta jäljellä kuin koota paperini ja lähteä. Mutta ennenkuin ehdin sen tehdä, astui isäntä uudelleen sisään ja hänen jäljessään miehet toinen toisensa perästä; ja sitten emäntä naisväkineen.
"En sitä luule," vastasin minä, katsellen yhtä pitkään häneen. Ennenkuin muuta ehdin puhua, iloinen ääni sisähuoneesta keskeytti meitä. "Mikäs on, isäntä?" kysyi iloinen ääni. "Kuka se on?" "Merenkulkija mies, ulkonäöstä päättäen," sanoi isäntä, kääntyen selin minuun ja puhuen sisähuoneesen. "Tuokaa merenkulkija mies sisään," sanoi ääni. "Ottakaamme hänet klubiin ainoastaan täksi illaksi."
Mutta tuskin oli hän antanut kätensä hänelle ja heittäytynyt hänen käsivarsiinsa, kun hän äkkiä jälleen kääntyi minun puoleeni, silmänräpäyksessä niinkuin myrsky, niinkuin salama, seisoi hän luonani ja ennenkuin ehdin malttaa mieleni, ympäröi hän molemmin käsivarsin kaulaani ja suuteli minua innokkaasti.
Ehkä tämä niemeke onkin vain saari; tarkoituksenani ei ole perehtyä kaikkeen ihan perinpohjin, koska en saisi sitä tehdyksi viidessäkymmenessäkään vuodessa. Sitävastoin haluan löytää niin monta maata kuin suinkin ehdin ja olla jälleen huhtikuussa Teidän Korkeuksienne luona, jos Herra suo.
"Varkaisiin! sen sanan olisitte voineet jättää pois, mikään ei oikeuta teitä tuota lausumaan mutta neljän vuoden aikana kerjuulla käydessäni, ehdin katsahtaa vähän joka paikkaan ja silloin luulen huomanneeni, että hiukkasen järkeä käyttämällä voisi jotakin ansaita! no niin! luulen kykeneväni vähän sinne ja tänne, vaikka katon harjalla kiikkumaan."
Minä käännähdin nopeasti ympäri ja ehdin juuri vilahdukselta huomaamaan suuren, mustan, vasikan näköisen eläimen näyttäytyvän taloon johtavan ajotien päässä. Sir Charles oli siihen määrään kauhuissaan ja peloissaan, että minun täytyi mennä paikalle, jossa eläin oli näyttäytynyt, sitä hakemaan. Se oli kumminkin hävinnyt, ja tämä tapaus teki häneen pysyväisen, ikävän vaikutuksen.
Nyt vasta ehdin taas sormusta ajattelemaan. Mihin sen pistinkään? Sekö se on? v. Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. Olen jo unohtanut sen katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. Mutta hän ei myöskään hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. Ja onhan minulla vielä hänen sormuksensa. Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. Missä se sitten on, herra majuri?
Minä ehdin kuitenkin niin varhain byroosen, että kuljeksin puolen tunnin aikaa Commons'in ympäri ennenkuin vanha Tiffey, joka aina oli ensimäinen, ilmestyi avaiminensa. Sitten kävin istumaan varjokkaasen nurkkaan, katselin päivänpaistetta vastapäisillä takantorvilla ja ajattelin Doraa, siksi kuin Mr. Spenlow tuli sisään kireävaatteisena ja kiharaisena. "Kuinka jaksatte, Copperfield?" sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät