Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero, joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkelästi. Ilta läheni, mutta tämän päivän kuluessa eivät olleet veljet vielä maistaneet ruuan einettä. Sillä lukkari, joka oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa lukuun.
Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli OLLI. Tuokoot sen sitten esille myöskin! EERO. Kävisi sinun vähän nolosti, Olli, jos vielä se ihme tapahtuisi, että testamentti löydettäisiin. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli
EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia laulustani. JUHANI. Mitä tuumiskelee Aapo siellä? Katso, poika, ettet teloittanut kiekkoani visaista ja vahvaa. TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta pöllähti ja pysähtyi mielestäni lähelle tuota pientä närettä. Päivää, Lauri! No miksi seisot tuossa noin äkeänä ja äänetönnä? EERO. Mitä kuuluu metsästä, Lauri? JUHANI. Kysy häneltä.
Näin keskusteltuaan joutuivat he kinkeritaloon ja menivät sisälle. Vähän ajan kuluttua tuli Kumpulan Eerokin heidän joukkoonsa ja pian oli taas keskustelu poikain kesken ylimmillänsä. "No milloin niitä häitä sinusta poika poloisesta saadaan?" kysyi Kumpulan Eero Erkiltä. "Ei kai ennen kuin morsiammen saan", vastasi Erkki. "Eikö ne kaupat sitten vielä valmiit olekaan?" "Mitkä kaupat?"
Tuntuvan viehätyksen tälle saloilta ja vesiltä saatujen kertomuksien kokoelmalle antaa se, että Suomen kuuluisin karhuntappaja, tuo 84:n vuotias Eero Heinäkangas on hyväntahtoisesti kertonut mainerikkaan metsäelämänsä muistot ja antanut kirjan arvoa korottavan kuvansa. Onni Wetterhoff. EERO JUHANI HEIN
Mathias Martinus seuraa paraasta päästä Petræusta suomalaisessa tienosoittajassansa. Kaikki nämät miehet puhuvat vähäisen Suomen runo-mitastakin. Rohvessor Eero Justander on ensimäinen, joka palkan edestä kääntää hallituksen kuulutuksia ja julistuksia suomeksi; mutta tokkopa hänellä, yhtä vähän kun hänen jälkeläisillänsäkään, lienee siihen virkaan ollut minkäänlaista vahvistuskirjaa.
Tuota kuutahan siellä oli niin juhlallisesti tähystelty kuin kirkossa ... oikein kuumensi ..., no kuumensi sitä toki tyttöäkin ... siltä ainakin näytti! No niin. Olkoon nyt jo tuo asia. Eero koetti karkoittaa ajatuksiaan pyörimästä tuon yhden ainoan asian seutuvilla eihän tuo nyt sentään ollut niin mikään kovin merkillinen juttu, on sitä joskus oltu kummemmissakin...
EERO. Elä heikkarissa. Vähänpä ne herrat sietävätkin: pikkuisen vaan tikulla nenään pistää, niin jo suuttuvat. LEENA. Johan teille nyt tuli riita. Enkös sitä sanonut. Ei hyvää seuraa, kun pyhäiltana ruvetaan kortinlyöntiin. EERO. Minkäpä sille, Leena hyvä, tekee, kun arkena ei aika myönnä. LEENA. Niin antaa olla koko toimen. Ei siitä vahinkoa. OLLI. Mitä mutisee Leena siellä?
Istukaa ... miksi te olette noin rauhaton? Enhän minä juuri rauhatonkaan... Kuka siellä kulkee keittiön ovessa? Ei meidän ovissa kuljettu. Missä ovessa lie kuljettukaan, mutta sitä Eero oikein säpsähti. Kävi taas istumaan ja oli puolipimeässä albumia tähtäilevinään. Olisivat ne saaneet toisetkin olla kotona, tuumi Eero, näin kahden kesken hän jäi niin tyhmäksi ... tottumaton oli.
Hän kuuluu siihen, mutta säädyn viimeisenä häntänä, samana häntänä, joka kerran oli leikissä ukko Viksarin kanssa. TIMO. Se olikin suntio eli torkka, joka tarinassa kutsui itsensä pappissäädyn hännäksi ja löylytti vähän Viksaria. EERO. Lukkarihan se oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät