Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sillä ajalla oli sir Edward, pitäen kädestä kiini Yrjöänsä, seisonut ja varronnut ison sisäänkäytävän edessä, kunnes viimein pitkä Juho sydän kurkussa tuli avaimien kanssa ja tuskin voi tulla esiin tuolla katkonaisella tervehdyksellä: "Oletteko ... taas kotona, sir?" johon hän sai lakonilaisen vastauksen: "Olen, kotona."
"Te ette enää kauan elä," virkahti sir Edward kuulematta eukon sanoja; "te kuolette pian, olette jo vanhoja molemmat." "Niin oikein, Jumalalle kiitos sen tähden," huokasi kumpainenkin. "Yrjö jää ilman hoitajaa ja suojaa," jatkoi sir Edward. "Niin jää, se on meidän ainoa huolemme." "Minä tahdon viedä Yrjön mukaani Englantiin, otan hänet lapsekseni." Sekä ukko.
BUCKINGHAM. Edwardin lapset, Hastings, Rivers, Grey, Sa, hurskas Henrik, kaunis poikas Edward, Vaughan ja kaikki, jotka tunnottomat, Salaiset ilkijuonet surmaan syöksi, Jos synkät suuttunehet sielunne Näkevät halki pilvein tämän hetken, Niin kostoks ilkkukaa mun loppuani! Nyt henkien on päivä, eikö niin? SHERIFFI. On, hyvä herra. BUCKINGHAM. Henkien siis päivä On minun ruumihini tuomiopäivä.
Oliko tämä nyt tila, johon Chillinglyin niin kunnianarvoisen perheen perillinen, jonka kolmella sinisellä kalalla varustettu vaakuna oli alkuansa vanhimmasta englannin heraldikin ajoista, Edward III hallituksen ajasta, voi joutua loukkaamatta noiden kolmen kalan kylmää ja vanhaa verta? Entäs hän itse, Kenelm, noista kolmesta kaloista puhumatta? Mikä nöyryytys!
Sanoin päättävästi jäähyväiset sille vapaudelle, sille nuoruudelle, sille kiehuvalle verelle, sille hillittömälle elämänhalulle ja niille salaisille nautinnoille, joiden lumoissa olin ollut Edward Hyden persoonallisuudessa.
Mutta vastaisen varalta poistettiin sellaisten tapausten mahdollisuus kokonaan siten, että minä avasin eräässä toisessa pankissa luoton Edward Hyden nimessä; ja kun sitten, muuttamalla käsialaani tavallista pystymmäksi, olin varustanut kaksoistoverini myöskin omalla nimikirjotuksella, pidin itseäni turvattuna kaikilta kohtalon oikuilta.
He tulevat, niin kun he itse mielellään väittävät, "itsenäisiksi miehiksi," taikka, jos muut saavat asiasta arvostelunsa antaa, "kummallisiksi patruuneiksi." Sellainen mies oli sir Edward Ellis, itse Englannissa kummallinen mies, joka merkitsee, että hän kaikissa muissa maissa oli jotenkin käsittämättömän eriskummainen olento.
RICHARD. Oi, mikä kirveltävä johtopäätös, Ett' Edward elää! "Totta, jalo prinssi!" Noin laimea et ennen ollut, lanko. Lausunko?
Matka tuli kuitenkin pitemmäksi, se kulki erääsen merikaupunkiin, ja seuraavana päivänä kello kaksitoista meni sir Edward pitkän Juhon seuraamana ja kuningas Kaarlo ensimäinen ynnä vaakunakirjansa mukanaan erääsen sievään laivaan, joka oli satamassa ja johon tavarat olivat kuljetetut.
Vapahtajaltani ma joka päivä Odotan vapahduksen kutsumusta; Taivaaseen sielu rauhaisemmin astuu, Kun maassa ystävilläni on rauha. Rivers ja Hastings, kättä paiskatkaa! Pois äkä! Ystävyyden vala tehkää! RIVERS. Minussa, tottakaan, ei vihan kaunaa; Ja ystävyyttä vannon tuohon käteen. HASTINGS. Niin totta Jumal'auta, samaa minä! EDWARD. Varokaa pilaa kuninkaanne nähden!
Päivän Sana
Muut Etsivät