United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muudan julma lapsen kohtelu herätti erään ohikulkijan mieliharmin, jonka ohikulkijan tässä eräänä päivänä tunsin sukulaiseksesi, mr Enfieldiksi, lääkäri ja lapsen omaiset sekaantuivat asiaan; tuokion ajan pelkäsin todella henkeäni, ja lauhduttaakseen heidän oikeutettua vihaansa täytyi Edward Hyden vihdoin viedä heidät Henry Jekyllin ovelle ja antaa heille pankkiosotus, jonka allekirjotuksena oli tämän tunnettu nimi.
Elämäni aikana, josta joka tapauksessa yhdeksän kymmenettä osaa oli ollut kieltäymyksen, hyveiden ja työn aikaa, oli toisaalta tätä minun pahempaa puoltani paljoa vähemmin käytetty ja kehitetty. Tästä johtui, luullakseni, että Edward Hyde oli ulkoasultaan paljoa pienempi, hennompi ja nuorempi kuin Henry Jekyll.
Rattaat lähtivät liikkeelle, ja niin matkusti nyt sir Edward, kuningas Kaarlo ensimäinen kuvana ja pieni Yrjö ahteista, kiertelevää tietä Norjaa kohden.
Tähän aikaan uinui jalompi luontoni; se paha, jota kunnianhimo minussa oli pitänyt hereillä, oli valmiina tilaisuuden sattuessa pötkimään pakoon ja se olento, joka näki päivän valon, oli Edward Hyde.
Muuten istui hän tavallisesti akkunan ääressä ja teki työtä; mutta hänelle ei ollut työ juuri minkään arvoista, sillä hänellä siihen ei ollut voimia eikä haluakaan. Ainoa, joka tuossa koko perheessä näytti iloiselta, oli pieni Yrjö, tuo poika, joka istui äitinsä jalkain juuressa lattialla silloin kun sir Edward tuli huoneesen. Anna raukka! Niin oli käynyt kuin Inka oli aavistanutkin.
Jo unhottiko uljaan Edward prinssin, Miehensä, jonka vihapäissä tapoin Kuukautta kolme sitten, Tewksburyssä? Sulompaa, lempeämpää ylimystä, Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa, Nuort', uljast', ylvää, kuninkaallist' aivan Ei avarassa maailmassa toista: Ja sentään katseens' alentaa hän minuun, Jok' armaan tämän kukantaimen taitoin Ja hälle leskivuoteen kolkon laitoin!
"Hm," jupisi pitkä Juho, "hm, hm." "Mitä se on?" kysyi sir Edward. "Mihin mennään, sir?" "En tiedä." "Ettekö tiedä, sir, mihin laiva on menevä?" "En." "Hm ... hm..." "Sinä olit itse laivalla minun lippuni kanssa," muistutti sir Edward. "Minä kirjoitin: 'allekirjoittanut tahtoo seurata mukana laivalla ja nousta maalle siellä, mihin te ensikerran laskette rantaan. Edward Ellis."
Hän oli juuri hiljan rahoillaan saanut Englannin kuninkaan Edward IV:nnen palaamaan laivoihinsa ja täten pelastanut maansa uudestaan joutumasta Englantilaisten tallattavaksi. Ja vielä kaikkein viimeiseksi, Saint-Yol'in konnetaabeli, tuo pää-kavaltaja, oli joutunut hänen käsiinsä. Hän oli par'aikaa matkalla Paris'iin, häntä mestauttamaan.
EDWARD. Te, rouva, tekin saman neuvon saatte; Poikanne Dorset myös; myös Buckingham; Olette riidoin olleet keskenänne; Käsi Hastingsin nyt suudeltavaks, rouva; Ja minkä teette, vilpittä se tehkää. ELISABETH. Kas tuossa, Hastings: iki-unhoon vihat, Niin totta Jumala meit' auttakoon! EDWARD. Dorset ja Hastings sopusyleilykseen!
Lapsi lausui: "näetkös, kyyneleet vierivät kullalle." Mutta sir Edward puristi lasta itseänsä vasten ja sanoi: "jos saat elää, Yrjö, niin tämä ei ole viimeinen kerta, kun näet kyyneleiden vierivän kullalle!"