Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Enpä olisi luullut, kapteeni Dalgetty», sanoi nuori herra, »että vanhalla soturilla, joka niin monta kertaa oli muuttanut palvelusta, saattaisi olla kovin arka omatunto semmoisissa asioissa.»
»Se kävi hitaasti, korkea herra, saakelin hitaasti», vastasi Dalgetty. »Mutta minun kansalaiseni, ne leirin isät, jotka olivat ensin panneet kokoon meidän uljaat skotlantilaisrykmenttimme, saksalaisten peloituksen, alkoivat kaatua sangen tiheään, mitkä ruton, mitkä miekan surmaamina, ja silloin me, heidän lapsensa, perimme heidän paikkansa.
Olkoon teillä, kunnioitettava rouva, aina voimaa sanoa: siunattu olkoon Hänen nimensä!» Tähän kehoitukseen, joka näkyi olevan lausuttu ainoastaan häntä varten, vastasi rouva pään kumarruksella, ilmaisten suurempaa nöyryyttä, kuin mitä kapteeni Dalgetty vielä siihen asti oli hänessä huomannut.
»Mitä hän nyt on?» vastasi sama ääni. »Hän on kurja pölkky, josta kaikki oksat on hakattu pois, toinen toisensa perästä, ja joka nyt ei piittaa siitä, kuinka pian hänet kiskotaan juurineen kumoon ja pilkotaan uuniin vietäviksi haloiksi.» »Veikkonen», sanoi Dalgetty, »minun on sääli sinua.
Hänen hukkumisensa oli sitä surettavampi, koska hän kävi jo kuudetta kuukautta raskaana; Angus Mac Aulay, hänen vanhin lapsensa, oli syntynyt noin kahdeksantoista kuukautta ennen, Mutta te taidatte olla jo kyllästynyt, kapteeni Dalgetty, ja tahtoisitte kenties nukkua.» »Ei millään muotoa», vastasi soturi. »Ei minua hiukkaakaan uneta; mutta minä aina mieluimmin kuuntelen silmät ummessa.
»Sanalla sanoen, kunnioitettavat ystävät», sanoi kapteeni Dalgetty, taas katsellen heitä molempia lystillisen viekkaasti, »minä näen, ettette kumpikaan olisi aivan vastahakoiset pitämään jotakin kalua vanhan soturin muistoksi, jos Argylen markiisi armollisesti päättäisi hirttää hänet linnansa portille.
Majuri Dalgetty mainitsi sen tapauksen, jolloin metsänkaitsija murhattiin, ja Montrosen vilkas muisti toikin kohta esiin sen riidan kaikkine seikkoineen. »Se on kovin paha juttu», virkkoi hän, »tuo leppymätön viha näiden miesten ja Mac Aulayn veljesten välillä.
Joka kerta, kun se kello on vongahtanut, on joku kelpo mies heittänyt henkensä.» »Oikein, Ranald, luotettava ystäväni», virkkoi Dalgetty; »en voi kieltää, että se kohtalo pian saattaa tulla minunkin osakseni. Minä olen niin perin uuvuksissa kun näet, niinkuin äsken selitin, olen 'impeditus'; sillä 'expeditus' ollen en pitäisi jalan astumisesta enemmän lukua kuin pillin vihellyksestä.
»Hyvä on», vastasi Montrose. »Hyvästi nyt, kapteeni Dalgetty! Ja samaten kuin sanotaan naisten aina ilmoittavan oikean tahtonsa vasta kirjeensä jälkikirjoituksessa, niin minäkin pyytäisin teitä huomaamaan, että tärkein teidän toimitettavistanne asioista juuri onkin se, jonka viimeksi mainitsin.»
Dalgetty jatkoi kulkuansa ulos kylästä, ollen kahden vaiheella, pitikö hänen koettaa vuokrata tai väkisin ottaa joku vene ja mennä järven poikki vai tunkeutua metsään ja sinne kätkeytyä takaa-ajajilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät