Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kaikkia näitä ihanan maiseman kauneuksia ynnä monta muuta lisäksi olisi kapteeni Dalgetty voinut ihailla, jos hänen mielensä olisi ollut siihen taipuvainen.
»Se on aina minun tapani, oppinut herra», vastasi Dalgetty, »sillä ikimuistettavan Kustaavus Adolfuksen palveluksessa mutta minä kai häiritsen mietteitänne» asiainhaarain täpäryys sai tällä kertaa voiton hänen halustaan puhua Ruotsin kuninkaasta.
»Kuulkaa nämä sanonnat», sanoi Montrose, »kapteeni Dalgetty majuri Dalgetty, arvelinkin sanoa irlantilaiset, joiden opiksi teidän tulee käyttää sotakokemustanne, ovat jo muutaman virstan päässä meistä.»
Näin hänet saatettiin rappusia myöten alas rannalle ja siitä lyhyellä kiertomatkalla suuren kallion taakse, joka peitti tallit ja linnan muut ulkohuoneet. Tällöin kapteeni Dalgetty sai nähdä, että syvä juopa, osaksi luonnon synnyttämä, osaksi suurella vaivalla ja huolella kaivettu, kokonaan eroitti linnan manteresta, joten sinne päästiin ainoastaan laskusiltaa myöten.
Hevosen selkään noustuansa Dalgetty huomasi, että hänelle oli pantu viisi, kuusi täydesti varustettua Campbellia seuralaisiksi tahi kenties vartijoiksi.
»Niin totta kuin olen kunnian mies», nurisi närkästyksissään Dalgetty, kun Allan, umpimielisesti ravistaen päätään, lopetti tarkastuksensa; »kyllä se poika ja minä nyt tunnemme toisemme, kun taas kerran satumme yhteen.» Sillä välin Allan astui pöydän alipäähän, ja tarkastettuaan samaten Andersoniakin ynnä toista palvelijaa lampun valossa, seisoi hän hetken aikaa ikäänkuin syvissä mietteissä.
»Kunniallista vankeutta, herra Duncan», huusi majuri Dalgetty, kun hän näki tämän herran, jonka vieraana hän oli äsken ollut, pitävän puoliansa useampia vuorelaisia vastaan. Ja vahvistaaksensa tarjoustaan hän ratsasti likemmäksi, miekka kohotettuna. Mutta herra Duncan vastasi vain sillä, että laukaisi pistoolin, joka hänellä vielä oli varalla.
Mutta Allankin puolestaan pinnisti takaisin sepän ruuvipenkin voimalla, niin että kintaan rautaiset reunat painuivat syvälle sen omistajan käteen. Kapteeni Dalgetty olisi kenties käsittänyt sen uudeksi loukkaukseksi; mutta kun hän paraikaa heilutteli pahasti pideltyä jäsentänsä ja puhalteli sitä, veti Montrose hänen huomionsa puoleensa.
»Sangen usein, siihen aikaan kun Saksassa palvelin», vastasi Dalgetty. »Oli yksi semmoinen pahus Ingolstadtissa, johon ei luoti eikä teräs pystynyt. Sotamiehet saivat hänestä viimein lopun pyssynperillä.»
»Ota sinä tämän korkeasukuisen vankimme passaripuku», käski kapteeni Dalgetty. »Pane se päällesi ja seuraa kintereilläni». Rosvo totteli. He astuivat salarappusia ylös, teljettyänsä vankihuoneen oven jäljestään, ja saapuivat onnellisesti markiisin kamariin. NELJ
Päivän Sana
Muut Etsivät