Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kapteeni Dalgetty oli niin paljon mailmaa kokenut, ettei ruvennut enempää vastustamaan, vaikka levottomuus lieneekin vielä kuohunut hänen sydämessään. Vielä askel tai pari, niin alkoi rappusille näkyä päivän valoa, ja rautaristikolla varustetun oven kautta päästiin ulos käytävään, joka oli katoton ja hakattu kallion laitaan. Herra Duncan ei vastannut siihen sillä hetkellä mitään.
»Sitä ei saa mainita», vastasi vuorelainen. »Toisin sanoen», selitti majuri Dalgetty, »hän tahtoo pitää nimensä salassa siitä syystä, että ennen aikaan on valloittanut jonkin linnan, tappanut muutamia lapsia ja tehnyt muitakin tekosia, jotka ovat sangen tavallisia sodan aikana, niinkuin te, hyvä herra markiisi, tiedätte, mutta joista ei juuri saa kiitoksia väkivaltaa kärsineen ystäviltä.
Linnan pappi avustikin saarnakyvyn erinomaista tuntijaa niin hartaasti, että muuan palvelija toi hevosen valmiiksi satuloittuna matkaa varten, sill'aikaa kun Dalgetty puhutteli laskusillan vartijoita, näytti passiansa ja lausui tunnussanan.
»Se olisi liika vaiva teille, korkea herra», virkkoi Dalgetty, »vaikka tosin ei teillekään tekisi haittaa oppia, miten kelpo haarniska on riisuttava ja päälle puettava. Muulloin osaan rautapuvustani pujahtaa ulos ja taas sen sisään, niinkuin se olisi kinnas. Nyt hän jo olikin kuorittu ja seisoi valkean ääressä, humalaisella viisaudella mietiskellen päivän tapahtumia.
Dalgetty ei eroittanut mitään, sillä yö oli juuri joutumassa ja he seisoivat pimeän vuorirotkon pohjassa. Vihdoin kuului hänenkin korviinsa selvästi, vaikka kaukaa, suuren kellon vongahteleminen. »Se», sanoi hän, »lienee varmaan hätäkello 'Sturmglocke', saksalaisten puheen mukaan.» »Se soittaa kuolemaanne», vastasi Ranald, »jos ette jaksa seurata minua vielä vähän edemmäksi.
»Sepä, kunnon kumppanini», vastasi Dalgetty, »juuri onkin se kysymys, johon en keksi vastausta. Tosiaan alan arvella, Ranald, että meille olisi ollut parempi, jos olisimme malttaneet pysyä mustan möykyn ja vesiruukun ääressä siksi, kunnes herra Duncan olisi tullut, jonka olisi täytynyt, oman kunniansa tähden, vähän taistella minun puolestani.»
»Niin monta kuin klanit vaan saavat liikkeelle», vastasi kapteeni. »Te vastaatte kiertelemällä, herra», sanoi Murdoch. »Virkkakaa suoraan: tokko heitä lienee viisituhatta miestä?» »Noin sen paikoille», vastasi Dalgetty.
Tätä oikeutta harjoittaessaan ja suojellessaan hän pahaksi onnekseen joutui riitaan cateran'ien eli vuorelaisrosvojen kanssa, joista tekin, kapteeni Dalgetty, epäilemättä olette kuullut puhuttavan.»
Majuri Dalgetty oli edeltä lähetetty Inveraryyn päin niiden harvain ratsumiesten kanssa, joiden hevoset enää kelpasivat.
»Minä pyytäisin, että se kunnioitettava kavaljeeri, joka viimeksi puhui», sanoi Dalgetty, »ei olisi niin hätäinen päätöksiänsä tekemään ja että te, korkea herra, miettisitte tarkkaan, ennenkuin niiden mukaan toimitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät