Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hetkisen mietittyään jatkoi hän: "Ehkä Petronius jonakin iltana vain tuli kertoneeksi Nerolle Auluksen talossa nähneensä lygien panttivangin, ja ehkä Nero, joka saattaa kadehtia omaa valtaansakin, vaati pois sinut ainoastaan siitä syystä, että panttivangit kuuluvat Caesarille. Hän muuten ei pidä Auluksesta eikä Pomponiasta... Ei.
Antonius jääköön rauhaan; muut' ei voi hän Kuin käsi Caesarin, kun Caesarilta Pää poikki on. CASSIUS. Mut minä pelkään häntä: Hän helma-ystävä on Caesarille BRUTUS. Pois moiset mietteet, Cassius! Caesaria Jos lempii hän, sill' ei hän muita haittaa Kuin itseään hän surra voi ja kuolla. Mut sit' ei hevin tee hän, sillä mieless' On huvit, irstaus vaan ja kemut hällä.
Ja totta se onkin: lapsi kyllä itki. Mutta varmaan se oli sairas jo puutarhaan tullessa. Marcus, etsi sinä Lygiaa mistä tahdot, mutta älä virka hänestä sanaakaan Caesarille, ennenkuin pikku Augusta paranee, sillä silloin tuotat sinä hänelle Poppaean koston. Lygian silmät ovat jo tarpeeksi itkeneet sinun tähtesi. Ottakoot jumalat suojaansa tyttö raukan!"
"Jos vain olisin yksin maailmassa," puheli hän synkästi, "niin en luovuttaisi häntä elävänä ja omaiseni voisivat vielä tänäkin päivänä kantaa kiitosuhreja Jupiter liberatorille. Mutta minulla ei ole oikeutta surmata sinua eikä lastamme, sillä te voitte vielä nähdä onnellisempia aikoja... Minä annan tytön vielä tänäpäivänä Caesarille ja rukoilen häntä ottamaan takaisin käskynsä.
Niin totta kuin Egyptin olen valtias, Tuo puna veroa on Caesarille, Tai maksaa poskes sillä häpeänsä Tuon Fulvian räikän nuhteista. No, airuut! ANTONIUS. Liuetkoon Rooma Tiberiin! Tuo ylväs Suurvalta pylvästöineen sortukoon! Aimo kavaluutta! Miks Fulvian hän nai, kun hänt' ei lemmi? Ma houkon osaa näyttelen; Antonius On mikä on. ANTONIUS. Mut Cleopatran kautta.
Mutta luultavasti he Caesarille ilmoittaisivat, miten kallis Lygia oli Plautiuksen perheelle, ja silloinpa Caesar vasta oikein saisi aihetta olla antamatta häntä. Vanha filosofi rupesi puhumaan purevalla ivalla, kääntäen sen kärjen itseään vastaan. "Sinä vaikenit, Plautius, vaikenit vuosikausia, mutta Caesar ei pidä niistä, jotka vaikenevat.
Antoniota palvelin, mi parhain Ol' ansaitseva parhaan palveluksen; Hän oli herrani, kun eli, toimi, Ja hänen vihaajiaan vastustamaan Kulutin elämäni. Mieheksesi jos tahdot mun, niin olen Caesarille, Mit' Antoniolle olin; jos et tahdo, Niin ota henki multa. CAESAR. Mitä sanot? DERCETAS. Sen sanon, Caesar: Antonius on kuollut.
Huomenna pitää Nero kemut. Toimitin sinulle paikan Lygian vieressä." "Suo anteeksi hätiköimiseni, Cajus," lausui Vinitius. "Luulin sinun käskeneesi tuoda hänet itsellesi tai Caesarille." "Hätiköimisen kyllä suon anteeksi, mutta vaikeampi minun on suoda anteeksi alhaiset tapasi, tyhmät huutosi ja raa'an äänesi, joka muistutti moranpelaajia. En pidä sellaisista, Marcus.
Huone Caesarin asunnossa. CAESAR. Nyt näette, Lepidus, ja käsitätte, Ett' ominaist' ei ole Caesarille Vihata suurta liittoveljeämme. Näin Egyptistä kerrotaan: hän siellä Kalastaa, juo ja aamuyöhön mässää; Cleopatraa hän miesmäisemp' ei ole, Ptolemeon leski hänt' ei naisekkaampi. Puheilleen tuskin päästää; virkaveljist' Ei ole tietääkseenkään.
Vastoin luulojani, vastoin kaikkea varovaisuuttani! Annoin lääkkeistä sen, joka oli vaarattomin. Mutta hän kuoli niinkuin olisin vaarallisimman antanut. Oo, jumalani, jospa olisinkin erehtynyt! Mahdotonta! Annoinhan Tiitus Caesarille käteen oikean maljan, mutta tämä näyttää vähän . Minun täytyy tutkia käteni vapisevat Joutavia! LYSIMAAKOS: Voi minkäs teit!
Päivän Sana
Muut Etsivät