Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Kun hän huomasi arenan tyhjäksi, rupesi hän taivaansinisillä silmillään, jotka olivat viattomat kuin lapsen, katselemaan ympärilleen, vuoroin yleisöön, vuoroin Caesariin, vuoroin cuniculumien ristikkoihin, joista hän odotti pyöveleitään.
CASCA. Niin tottakin, ei sovi hän. DECIUS. Mut eikö Kajota muihin, paitse Caesariin? CASSIUS. Sep' oiva aatos! Minust' ei Antonius, Caesarin ystävä, sais Caesarista Elohon jäädä. Häijyn juoniniekan Hänestä saamme; tiedättehän, että, Jos keinojaan hän käyttää, meidät kaikki Tuhota saattaa hän. Sit' estääksemme Yht'aikaa kuolkoot Caesar ja Antonius.
Ne, jotka istuivat likellä Neroa, vartioivat hänen jokaista liikettään. Se teki Vinitiuksen levottomaksi ja hän jäähtyi ja rupesi välinpitämättömin katsein silmäilemään Caesariin päin. Lygia, joka juhlan alussa oli ollut ikäänkuin pyörryksissä, oli silloin nähnyt Neron kuin sumun läpi.
STRATO. Sen teen, jos Messala mun jättää teille. OCTAVIUS. Messala hyvä, jätä hänet. MESSALA. Kuin kuoli, Strato, herrani? STRATO. Ma pidin miekkaa, ja hän siihen syöksi. MESSALA. Octavius, seurahas siis ota mies, Jok' avun viimeisen soi herralleni. ANTONIUS. Hän kaikist' oli jaloin roomalainen. Muut salaliittolaiset teki työnsä Kateudesta suureen Caesariin.
Caesarin säännös lukea sun täytyy. ANTONIUS. No, malttukaa ja hiukan varrotkaa! Erehdyin, kun sen kerroin. Pelkään että Ma loukkaan noita kunnon miehiä, Jotk' iski puukkons' Caesariin; niin, pelkään. 4 KANSALAINEN. Kunnonko miehiä! He pettureit' on. USEAT. Lue säännös! lue testamentti! 2 KANSALAINEN. He konnia ja pettureit' on. Säännös! Lue säännös! ANTONIUS. Siis sitä lukemaan mua pakoitatte.
Minä sain nyt tietää, että hänen pikavihaiset maanmiehensä, moninaisesti häntä ahdistettuansa, olivat heittäneet hänen vankeuteen ja hänen viimein täytyi vetoa Caesariin. Roman kansalaisena hänen oli oikeus tehdä niin." "Näistä sain minä kysymyksilläni tiedon. Lopulta minä käskin hänen selittää itselleni perusmietteensä.
Syntyi hiiskumaton hiljaisuus. Hovilaiset olivat aivan kankeina kauhusta. Chilon viittasi yhä vapisevalla kädellään Caesariin.
Heidän sydämensä eivät enää tunteneet vähintäkään vihaa Laniota kohtaan: olihan hän oman verensä kaupalla täyttänyt heidän kukkaronsa täpösen täyteen. Yleisön mielipiteet jakaantuivat nyt kahtia. Toiset vaativat voitetulle kuolemaa, toiset armahdusta, mutta verkkomies loi silmänsä ainoastaan Caesariin ja vestalittarien puoleen, odottaen mitä he sanoisivat.
"Kuule nyt, mitä sanon," virkkoi Petronius. "En tahtonut tuhlata aikaa hukkaan. Olen tänään joutunut epäsuosioon. Oma elämäni riippuu hiuskarvan päässä ja sentähden en vähääkään saata vaikuttaa Caesariin. Uskonpa, että Caesar toimisi aivan vastoin pyyntöäni valitettavasti! Luuletko, että minä olisin kehoittanut sinua pakenemaan Lygian kanssa ja vapauttamaan hänet, jolleivät asiat olisi olleet tällä kannalla? Vähät siitä, vaikka hänen vihansa kohtaisi minua, kunhan vain sinun olisi onnistunut paeta! Mutta aivan varmaan hän tänään olisi valmiimpi suostumaan sinun pyyntöösi kuin minun pyyntööni.
Päivän Sana
Muut Etsivät