United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
AULUS CAECINA: Salli kysyä, jalo caesar, milloin itse aijot Roomaan saapua? TIITUS: Miksi se sinulle on tarpeen tietää? AULUS CAECINA: Liian kauan on Rooma ollut ilman johtavaa päätä. Rooma odottaa, himoitsee nähdä jälleen sinun jumalaista olentoasi. Kun isäsi on täällä näkymättömissä, on niinkuin sinä yksin olisit Rooman herra. Tule, caesar, tule! TIITUS: Ha-ha-ha.
CASSIUS VANHEMPI: Minua epäilyttää vielä seuraava kohta: Jos me Tiituksen otamme hengiltä, täytyy meillä olla takaus, että te pretoriaanit, meidän liittolaisemme, ette petä meitä ja huuda uutta caesaria. Me tiedämme kaikki, että Tiituksen veli, nuori Domitianus, on teidän suosiossanne. AULUS CAECINA: Ha-ha, vai Domitianus! Hiljaa! Tuossa hän on. AULUS CAECINA: Caesar Domitianus?
Caesar huomautti, että hänen runonsa siinä tapauksessa voittaisivat Homeron laulut, ja rupesi suunnittelemaan, kuinka hän rakennuttaisi kaupungin uudelleen. Niin hän sen tekisi, että tulevien vuosisatojen täytyisi ihmetellä hänen työtään, jonka rinnalla kaikki muu ihmistyö häviäisi mitättömäksi. Juopuneet vieraat alkoivat nyt huutaa: "tee se! tee se!"
TREBONIUS. Ei vaaraa hänestä; hän ei saa kuolla. Kyll' elää hän ja tätä vielä nauraa. BRUTUS. Vait! lyönnit lukekaa. CASSIUS. Löi kolme kello. TREBONIUS. Siis aika erota. CASSIUS. Mut epäilenpä, Meneekö tänään Caesar ulos lainkaan. Hän viime-aikaan taikaiseks on tullut, Päinvastoin aivan mitä ennen uskoi Näöistä, unista ja merkeistä.
Terve Caesar, valtas ikiruno kiehtoin käskee, terve Caesar, voimas lannistava pakko säätää tuskan, vaivan vaikeata tietä käymään miljonat ja myrskyn lailla laulaa voiton korkeata virttä, terve Caesar, terve sankari, nyt kultakotkin tervehdimme sua käyden kylmään kuoloon! Arpa langennut on, rajan kielletyn yli sotajoukkonsa sankari uhmaten ohjaa.
"Caesar ja Cethegus", vastasi Marcus. Silloin ovet aukenivat. Sisäpuolella näkyi kaksinkertainen rivi roomalaisia legioonalaisia ja isaurilaisia palkkasotureita. Viime mainitut olivat silmiin saakka puetut rautaan ja aseina heillä oli kaksoiskirveet. Lucius Licinius seisoi roomalaisten etunenässä paljas miekka kädessä. Isaurilaisten päällikkönä oli heidän ruhtinaansa Sandil.
Caesar vahingoitti asiaansa arveluttavasti sanoessaan: "Sulla nescivit literas, non potuit dictare", sillä ne roomalaiset, jotka olivat toivoneet, että hän joskus vapaaehtoisesti luopuisi diktatorinvirastaan, tunsivat pettyneensä . Galba valmisti oman perikatonsa sanoillaan: "Minä en palkkaa sotaväkeä, minä teen sotapalveluksen velvollisuudeksi", sillä sotajoukot menettivät sen kautta toivon saada yhä edelleen nauttia palkkaa.
Häntä seurasi Drusuksen pojanpoika Kajus Caesar, liikanimeltä Kaligula, joka jo aikaisin osoitti huonoja taipumuksia. Kahdeksana ensi kuukautena hän jotenkuten osoitti ansaitsevansa kansan rakkautta, mutta parattuaan eräästä taudista näytti hän aivan kadottaneen järkensä.
Neero laulaa lauluansa, hovinherrat pokkuroi, kumartaapi kaikki kansa: noin ei kukaan laulaa voi. Mut käy kuiske ilkeä: joku tohtii epäillä. Kauhistuupi suuri Caesar. Julistaa: ken epäileepi ristinpuuhun naulitkaa. Kuiskaukset vaikeneepi, rauhan jalo Caesar saa. Oikein tehty, Caesar, se! Nyt ei maassa epäile kukaan suuruuttasi, Caesar.
Caesar oli tässä sodassa valloittanut 800 kaupunkia, kukistanut 300 kansanheimoa, surmannut miljoonan sotilasta ja ottanut kaksi sen vertaa vangiksi. Vielä tärkeämpää oli, että hänelle siten vähitellen kasvoi karaistunut, voittoon tottunut ja ainoastaan häneen kiintynyt sotajoukko, jolla hän kykeni kukistamaan vanhaa yhteiskunta-järjestystä. Caesarin ja Pompejuksen taistelu.