Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
He ovat kaksi veljeä ja yksi sisar, kaikki Bertelsköldin perhettä kenties tunsittekin kreivi vainajan; hän oli hieno, rakastettava herra, mutta hävisi reduktsionin takia. Tuo kalpea nuorukainen, kreivi Torsten, aikoo diplomaattiselle uralle ja on äskettäin saanut paikan Ruotsin lähetystössä Parisissa.
Vaikkakin katto oli niin matala, että miekkain kärjet piirsivät naarmuja siihen, taisteltiin siinä kuitenkin molemmin puolin yhtä suurella taidolla, vaikkei yhtä suurella onnella. Bertelsköldin miekka oli jo useamman kerran sattunut vastustajaan; Bjelke oli saanut jo kolme tai neljä pienempää haavaa, voimatta raapaista viholliseensa naarmuakaan.
Naiset ja papit! huudahti suuttunut linnanpäällikkö. Ei kuningas ole antanut minulle Suomen viimeistä linnaa pois lahjoitettavaksi. Ruutia! Ruutia! toisti Bertelsköld. Hänkin on karannut vihollisen käsistä! huusi vimmastunut äiti. Voi, voi, noita sotaherroja! He tahtovat viedä meidät kaikki muassaan. Meidän veremme tulkoon heidän päällensä! Kuuletko? kuiskasi nuorukainen Bertelsköldin korvaan.
Täällä, Kauhajoen kappelissa, tapaamme nyt jälleen Kustaa Bertelsköldin vähäisen vapaajoukkonsa kanssa uutterasti harjoittamassa talonpoikia aseidenkäyttöön ja sotakuriin, jossa toimessa reippaat veljekset Gabriel ja Israel Peldan ovat hänelle apuna.
Muutamat siellä täällä kellertävät ohravainiot, joita hävittävien sotien jälkeen taas oli ruvettu viljelemään, odottivat, tähkät täysinäisinä, elomiehen sirppiä ja soivat samalla hyvää suojaa eteenpäin hiipiville aina kartanoon saakka. Täten onnistui kahden Bertelsköldin ja Långströmin johtaman parven kenenkään huomaamatta päästä maakartanon portille asti.
Muistatteko vielä muinoista, kaukana Itä-Göötanmaalla sijaitsevaa pientä Falkbytä, jossa Kustaa Bertelsköldin leski, jalo ja ylpeä kreivitär Eeva, vietti niin monta yksinäistä vuotta surupuvussa puolisonsa jälkeen; jossa hänen poikansa, kreivi Kaarle Viktor, oli leikkinyt onnellisena lapsena ja jonne hän eräänä kylmänä talvipäivänä oli tuonut Ester Larssonin, joka pakeni isänsä vihaa ja Ruotsin pääkaupungin panettelijoita?
Minkätähden muuten olisimmekaan saaneet niin paljon tietää tuosta pitkästä rakkausjutusta Kaarle Viktor Bertelsköldin ja porvariskuninkaan tyttären, Ester Larssonin välillä? Minulla ei ole mitään tätä nuorta ylhäistä herraa vastaan, vaikka olikin epäkristillistä ottaa henki ihmiseltä siellä Espanjan ravintolassa Hornin tullin ulkopuolella Tukholmassa.
Olihan vanhus uljaan karoliinin leski, miehen, jonka sotaveikot nyt melkein kaikki olivat kadonneet maailmasta. Hän oli nähnyt ja tuntenut majuri Kustaa Bertelsköldin, nykyisten kreivien isän ja isoisän. Hän muisti vielä kahdennentoista Kaarlen: hän tiesi kertoa niin monesta ihmeellisestä urotyöstä, jotka jo olivat haihtuneet muiden mielestä.
Silloin niiasi nuori Kevät vielä syvempään kuin ennen ja luikahti kuin ankerias hämmästyneiden katselijaryhmäin välitse tiehensä. Viekää minut täältä! kuiskasi hän nopeasti Bertelsköldin korvaan. Ester! kuiskasi tämä, menehtymäisillään hämmästyksestä. Sanoinhan, että tahdoin nähdä kuninkaan! Mutta tulkaa...
Henkivartijarakuunain kornetin Kustaa Aadolf Bertelsköldin kirje sisarelleen Ebba Bertelsköldille, prinsessa Ulriika Eleonooran kamarineidille. Narvassa 7. p:nä joulukuuta 1700. Sangen rakas sisareni!
Päivän Sana
Muut Etsivät