Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
»Pitikin hänen päästä vapaaksi sotapalveluksesta!» valitti Swartin emäntä. »Minä olen neulottanut Kallelle seitsemän uutta paitaa ja uudet siniset housut», ruikutti Wittin emäntä. »Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähteä Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!» »Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?» »En, kukapa sen voi tietää?
Ainoastaan kun Frits astui ulos vaunusta, luuli hän näkevänsä jotain keltaista vilahtelevan edessään. Hän katsoi tarkemmin, ja mikä ilo! Sehän oli keltahousuinen Kalle! »Kalle Witt, pysähdy!» huusi Frits. »Olipa erinomainen asia, että tapasin sinut.» »No, älä ihmeessä, sinäkö se olet?» sanoi Kalle. »Minä luulin sinun olevan ukkojen kanssa matkalla Belgiaan.»
Se olikin keltahousuinen Kalle. "Kalle Witt, seisahdu!" huusi Frits, "se oli hyvä että sinun tapasin". "Mitä hittoa, sinäkö se olet?" sanoi Kalle, "minä luulin sinun ukkojen kanssa olevan matkalla Belgiaan". "En ensinkään, me olemme kaikki joutuneet eroon toisistamme. Etkö sinä ole nähnyt minun isääni?" "En, en minä häntä ole nähnyt".
"Matkustakaat te yksinänne Belgiaan, minä tahdon seisahtua tänne ja hakea isääni". "Frits", sanoi Witt, "ethän suinkaan tahdo jättää minua yksin onnettomuuteen?" Ja hän rukoili niin hartaasti Fritsiä jäämään vaunuihin. Mutta Frits astui ulos ja ovi suljettiin. Frits seisoi ulkopuolella. Juna vihelsi. Ukko Witt pisti päänsä ulos ikkunasta ja heilutti hattuaan. "Frits", huusi hän, "sananen vaan!
Swart meni leipurin myymälään ja kysyi tahtoisiko hän hyväntahtoisesti sanoa, mikä rautatie vei Belgiaan. "Belgiaan? Belgiaan? Te tarkoitatte kai Sileesiaan?" "Se on mahdollista että sitä sanotaan siksi Berlinin kielellä", sanoi Swart. Leipuri antoi tarvittavat tiedot, ja ystävämme menivät nyt sille asemalle, josta juna läksi Sileesiaan.
Frits ei kuullut, mitä ukko huusi; hän ajatteli vain pastorin Henrikin sanoja, että he kyllä tulisivat takaisin Berliniin joutumatta koskaan Belgiaan. Ukko Witt istui vaunussa syvästi murheellisena. »Lukkari sanoi, että hauskaa on sentään matkustella!» sanoi hän. »Soisinpa, että hän nyt olisi kynsissäni.
Ja koska huone oli hänelle outo ja kun hän näki Kallen seisovan lattialla viheriäisessä takissa, huusi hän: »Tulipalo! Tulipalo! Missä minä olen? Mitä tapahtuu?» Frits ja Swart hyppäsivät sängyistä kuin pistooleista ammuttuina, tarttuivat Wittiä käsivarresta ja huusivat: »Witt-naapuri, mikä teitä vaivaa? Menkää levolle, olemmehan matkalla Belgiaan.» No, Witt rauhoittui viimein.
Belgiaan? Te kai tarkoitatte Schlesiaa?» »On mahdollista, että sitä sanotaan sillä nimellä Berlinin kielellä», sanoi Swart. Leipuri antoi tarvittavat tiedot, ja ystävämme menivät nyt sille asemalle, jolta juna läksi Schlesiaan. Monien mutkien ja reistailujen jälkeen he osuivat pilettiluukulle, jossa eräs hyvin kohtelias herra pisti heidän käteensä paperilapun.
Frits ja Swart hypähtivät kohta ylös sängyistään kuin pistoleista ammuttuina, tarttuivat Wittin käsivarteen ja huusivat: "Naapuri Witt! Mikä teidän on? Menkäät rauhassa maata jälleen, olemmehan me matkalla Belgiaan!" Vihdoin Witt rauhoittui jälleen ja meni maata.
Mitä hyötyä siitä on, että hän kuleksii maailman sivu tyhmänä ja laiskana kuin sika? Senvuoksi olen minä päättänyt, että hän saa matkustaa Berliniin ja sitten Belgiaan, ja siellä hän saa pysyä pari vuotta...» »Häh? Mitä? Siellä, missä ei kukaan ihminen tunne häntä!» puuttui emäntä puheeseen. »Pidä suusi! Minä en ole vielä puhunut loppuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät