Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Voisipa luulla, ett'ei teinin haarasäkki milloinkaan ole roikkunut teidän selässänne ja tuskin voipi ajatella, että tuollainen porttisankari on syönyt armoleipää isäni pöydältä! Bartholdus Simonis. En olekkaan syönyt armoleipää, Anna!
Se on yhtä varmaan kuiskannut totta kuin se kova tuomio, jonka minulle olet julistanut, oli oikea! Bartholdus Simonis. Tuomio? En tuomitse, Anna, sinun erhetystäs! Vaan kenties olen sanonut jotakin loukkaavaa? En tarkoin muista mitä kaikkia olen sanonut... Mutta, Anna, en tuomitse sinua! Olisitko voinut tehdä toisin henkesi pelastajalle? Anna, sinä lemmit minua!
Nyt olen suuttunut kauemmin näyttämään sen porsaan osaa, joka säkissä vietiin pitkät matkat, itse tietämättä mihin! Bartholdus Simonis. Kaarle! En ole kohdellut sinua niinkuin komentaja käskettäviänsä, vaan niinkuin ystävä ystäväänsä, niinkuin veli veljeänsä! Mutta ell'eivät pyytämäni ole sinulle mielin, niin käyn itse toimeen. Jää sinä sill'aikaa vartiaksi tähän! Kaarle Olavi.
En... Vaan laske minut!... Bartholdus Simonis. Niin kuule enemmän. Tuo sinun rakastajas, joka vaatii sinulta kaupungin portin avainta ei voi olla muu kuin maamme vihollinen! Viittaa nyt jos tämän kuultuasi vielä mielit! Herra vänrikki! Te olette kehno vakoja, mutta vielä kehnompi parjaaja! Bartholdus Simonis. Voi häntä onnetonta! Bartholdus Simonis. Hän petti minut! Hän on mielipuoli!
Bartholdus Simonis, teidän talossanne kolme vuotta asunut. Jöns Barrus. No hiisi vieköön poika! Sinäköhän siellä tapas mukaan käyt mietiskelemässä ja vanttiseeraamassa taikka mitenkä sitä oikeastaan sanotaan! Luulin sun olevan linnassa. Eikö siellä enää Burmeisterin olut virtaa, koska sieltä yhä vielä kuuluu pelin ja soiton ääntä? Bartholdus Simonis. Virtaa kyllä vaan ei minulle.
Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa? Bartholdus Simonis. Ei mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna! Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö muista mitä jo lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman: että minä olen sinun sydämellesi rakas. Anna. Se oli lapsuudessani. Bartholdus Simonis. Lapsuudessasi?
Sinä pyydät sellaista lupausta minulta, sinä joka olet voi minua! rikokseni uhri! Bartholdus Simonis. Pyydän .... pian!.... Silmäni eivät enää näe sinua ... vastaa pian... Anna. Bartholdus! minä lupaan! Mutta älä kuole! Bartholdus Simonis. Jumala siunatkoon sinua Anna!.... Muista min.... Anna. Bartholdus! Bartholdus! Ah! Hän ei enää kuule minua! Hän on kuollut kuollut!
Minä en enää ole mikään lukiolainen, herra Barrus, en lapsi, vaan vannonut soturi vänrikki Bartholdus Simonis! Jöns Barrus. No Jumala paratkoon, mitä kuulen! Onko mailma peräti väärin puolin? Kyllä tuo Burmeister jalo sotilas on sitä ei käy kieltäminen ja kyllä sotilaita tähän aikaan tarvitaan, mutta emme ilman pappeja kuitenkaan voi tulla toimeen!
Teidän lippunne liehuu vielä!" Anna. Kiitos taivaan, ett'et sinä kuollut, Bartholdus! Mutta tuo ääni! Tuo ääni! Oi ett'ei se milloinkaan enää olisi kaikunut korvissani! että se olisi vaiennut ijänkaikkisesti! (Hetken äänetönnä oltuansa. Kiivaasti Annalle). Kuka olet sinä poika? Oletko sinä aave Manalasta, koska sinä laulat perkelien nuottia? (
Teillä on vallan armelias mieli, herra Simonis, ja päätöksenne on hyvin kaunis, mutta, surkuteltavasti kyllä, aivan tarpeeton! Bartholdus Simonis. Se ei ole tarpeeton! Säälittä en voi nähdä, ettäs umpisilmin käyt jonkun kunnottoman hylkiön toimia! Anna. Käyn kunnottoman hylkiön toimia! Pyydän että jätätte tuollaiset soimaukset, herra sotilas, sillä ne koskevat kunniaani! Bartholdus Simonis.
Päivän Sana
Muut Etsivät