Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
PUMMI. Onko teillä sitten avain, vai eikö? KALLE. Eihän minulla, mutta jos täältä PUMMI (itsekseen): Tuo mies tuntuu minusta sangen epäiltävältä (
Sitä parempihan se onkin, niin saadaan samassa kirjoittaa ylös, mitä siellä on sisällä. Mutta passaakohan se? KALLE. Niin, avain . PUMMI. No! KALLE. En en tiedä varmaan, jos se oikein sopii . PUMMI. Antakaa tänne vaan, niin koetetaan. Mutta ehkä vallesmanni on hyvä ja istuu sill'aikaa, kun minä . PUMMI. Istua! Mitä varten? KALLE. Se ehkä silloin onnistuu minulta paremmin . PUMMI. Mitä joutavata!
"Minnes mennään?" kysyi hän lapsilta kujalla. "Jos tahdot olla isänämme, niin lähde kotiin; tuolla on meidän talo", sanoi Dami. "Onko se auki?" kysyi setä. "Ei, mutta Sysi-Matilla on avain; vaan meitä hän ei ole vielä milloinkaan päästänyt sisään. Minä juoksen edeltä ja noudan avaimen". Ja sukkelasti tempasi Dami kätensä irti ja juoksi tiehensä.
Mutta väsynyt mies yhä seisoi sen tunteen kivettämänä, joka oli hänet juuri oven takana vallannut. »Astu olet jo kyllin viipynyt!» Ja väsynyt mies tarttui kamarin avaimeen, mutta tunsi itsensä kuin pieneksi lapseksi, joka kyllä yltää avaimeen, vaan ei vielä jaksa kiertää lukkoa auki. »Kalakala!» helähti avain hermostuneesti reijässään hänen vapisevan kätensä alla.
"Tässä on vara-huoneen avain", vastasi herra Vanderstraten. "Mene itse katsomaan, taikka, malta, minä tulen kanssasi." Molemmat menivät rakennuksen yläkertaan, jossa herra Vanderstraten avasi erään huoneen oven. Mutta Emmerichin kauhistukseksi ja herra Vanderstratenin kammoksi olivat hinkalot aivan tyhjät; vähäsen hedelmiä vaan oli koottu nurkkaan.
LAERTES. Nöyrimmät jäähyväiset, isä hyvä! POLONIUS. Jo aika rientää; mene, seuras vartoo. LAERTES. Ophelia, hyvästi! ja muista tarkoin Mun sanani. OPHELIA. Ne muistohoni olen Ma sulkenut; sun hallussas on avain. LAERTES. Hyvästi! POLONIUS. Ophelia, hän mitä sanoi sulle? OPHELIA. Luvalla lausuin, sanan Hamletista. POLONIUS. Haa! Sepä oivaa!
Kun Tuomas-ukko huomisaamuna verkalleen aamiaisensa syötyä lähti isäntätalostaan kotiaan katsomaan, niin hämmästyipä hän kovin, kun kuuli eloaitastaan rykimistä, vaikka ovi oli kiinni ja avain suulta poissa. Kummia arvellen nouti hän pihanpääkammarin naulasta avaimen ja meni aittaansa.
Tuntemattomalla oli kädet ja jalat sidottuna ja kapula suussa. Jyrki ojensi majurille kaksi avainta, jotka Inkeri oli nähnyt riippumassa majurin huoneessa vuoteen yläpuolella. Toinen niistä oli olutkellarin avain, mutta mihin toinen kuului, sitä ei Inkeri tietänyt. Kerran oli hän kysynyt sitä vanhalta emäntäpiialta ja saanut vastaukseksi: Mitä ne lapset kaikilla tiedoilla!
Vihdoin heräsi Snorikoffkin puolipäivän aikana ja hänkin ihmetteli kuinka oli nukkunut niin kauvan. "Joinkohan minä eilen illalla enemmän viinaa kuin muina iltoina?" kysyi hän. "Joitte kyllä paljon enempi", vastasi Olga. "Tästä lähdin en juo tippaakaan viinaa". "Parasta", vastasi Olga hymyillen. "Onko vanki saanut ruokaa?" kysyi Snorikoff. "Ei, kun mulla ei ole avain!"
Sillaikaa kun varas ja murhaaja hiipi puutarhan kautta pois, seisahti notari ynnä toisen miehen kanssa, joka häntä seurasi, portin eteen. Lyhdyt olivat viritetyt kaitaisella kadulla, ja notarilla oli portin avain kädessä. "Ette suinkaan saa mennä huoneeni sivutse, herra Bintrey", sanoi hän, "vaan tehkää minulle se kunnia, että astutte sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät