Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kaikki olisi hyvin, ellemme eilen olisi saaneet sitä ikävää sanaa, että Pohjalammin Kreeta sairastaa. Paras lienee, että panen paperille päivänkin, jona rivini kirjoitan. Toukokuun 19 p. Kreeta on tullut huonoa huonommaksi. Esteri meni eilen sinne. Omituinen ihminen se Kreeta; Hän uneksii ihmeellisiä asioita. Hän kuuluu usein sanovan: kuinka autuasta sentään on päästä kotia! Ihmeellinen sana!
RACHEL. Mutta veressä hän makaa, vaan ei purpurassa. Miksi on Claudio pannut maata veriselle maalle? No no, poikani, saatpa kohta oikein kiivaita nuhteita äitiltäs, koska näkee hän tahratun hias. Minä tahdon häntä herättää. Mutta ei, ei, ei! Hän myhäilee kuin enkeli ja näkee armahimman unen. Kaiketi hän Isä-Jumalasta uneksuu. Sehän on unelma, jonka sanotaan ennustavan autuasta lähtöä täältä.
Oi sitä autuasta aikaa! Jos tuli jotakin murhetta ja kiusausta, oli Kerttu kohta walmis lohduttamaan ja poistamaan huolia, ja sen hän teki niin herttaisesti, ett'ei mikään suru woinut kestää sen autuaallisen hohteen edessä, waan sen täytyi haihtua niinkuin sawu tuuleen.
Ei mitään puuttunut mun onnestain ja kuitenkin ma vielä jotain hain. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen? Ma kukan kalkin huulilleni vein, join riemukylläiseksi sydämein, ei ollut taivas taivas, maa ei maa, kaikk' oli autuasta unelmaa. Mut sentään, syvemmällä jossakin, ma tunsin kuni janon kuitenkin. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen?
Mutta ääneen hän sanoi: Herra kenraali tuntuu häneen nähden tarkistaneen jonkun verran mielipidettään? En hänen sukuperänsä suhteen. Mutta mikä nainen! Ooh, minä alan ymmärtää aina paremmin veljenpoikaasi, muistossa autuasta muuten. Kaikesta päättäen ei Paavo Kontiolla näyttänyt olevan suurtakaan syytä peljätä, että hänen ainakaan lähihetkinä olisi pakko puhua mitään liian järjellistä.
Kadehdi sult' en sitä, Sa hyvän vaihdon teet: Siell' ohdakkeet ei idä, Ei vuoda kyyneleet; Oi, autuasta tuoll' on Taas toistaan kohdata, Miss' ota taittuu kuolon Ja kaikk' on kirkasta! Siell' ihmemaassa kevät Ikuinen vallitsee, Kivuistaan heikkenevät Terveinä hymyilee; Siell' iloitsemme luona Elämän ruhtinaan, Jok' on myös sulle suonna Jo kodin linnassaan.
Palasi pyöräin luo nyt naiset, veti kuormaansa autuasta aarnikotka, niin ettei häiriytynyt höyhen ykskään. Sulotar, joka yli virran vei mun, ja Statius ja minä pyörän puolla kävimme, kaarta pienempää mi kieri. Astuimme metsää vanhaa, autiota vuoks hänen syynsä, jonka petti käärme, ja jalat kulki enkel-laulun tahtiin.
Juomisellani olin iskenyt haawan ensin tuohon puhtaaseen sydämeen, joka niin kauan taisteli, hehkui ja paloi rakkaudesta minua ja perhettänsä kohtaan, mutta jonka woima wiimein katkesi, taistellessaan rakkauden taistelua, woittamatta ja saawuttamatta kumminkaan sitä autuasta päämäärää, jonka edestä hän oli henkeen asti taistellut.
Kun ilta lähestyi ruskottavine kirkkaine taivaineen, tuntui Arvidista, että tähdet eivät koskaan niin ihmeen puhtaasti ja pyhästi katselleet Jumalan autuasta maailmaa kuin sinä iltana. Arvid sai ennen pitkää tietää, että Hedvig oli varakkaan tilanomistajan ainoa tytär, joka tilanomistaja vaimonsa kautta oli sukulaisuussuhteissa muutamiin meidän vanhempiin aatelisiin sukuihimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät