United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuule herrani tulee minä tunnen hänen askeleensa niin kulkee vain Auraan jalopeura kotimaassani." KAHDESKYMMENESENSIMM
Hän ei ollut niitä, jotka turmiokseen peräytyvät; ei niitäkään, jotka kätensä auraan laskevat ja katsovat taaksensa, niinkuin minä, voi! alinomaa teen. Ja mitä sanoo raamattu semmoisista? "He eivät ole soveliaat Jumalan valtakuntaan." Ei mitään poikkeusta, ei mitään rajoitusta munkki, pappi, pyhimys; jos ken katsoo taaksensa, hän ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan.
Sen myönsi Sakari. »Neljännesmanttaalin kontu», ilmoitti hän. Eulaliinaa aivan yskitti kainous. Puhuttiin nyt maanviljelyksestä, kunnes esimies taas kysäsi: »Ja ollaanko leskimiehiä vai naimisissa?» Ja siinä oli nyt Sakari asiansa, Herran asian puolesta valmis, todistaen: »Kun kerran käteni auraan lasken, niin... Ei ole enää kehen taaksensa katsoa.» Leski siis.
Sa kyntäjä, sa kylväjä, on vakosi vain multaa. Syys vakosi, syys vaivasi, syys työsi kaiken kultaa. Me saimme köyhän, karun maan, me saimme kylmiä taivaan, me oomme auraan sidotut ja raadantaan ja vaivaan. Ei korpi anna halvalla, ei anna notkot, kunnaat, ei anna multa ilmaiseks ne vaatii kalliit lunnaat.
Hän ei osannut aluksi sanoa sanaakaan. Tuijotti vain Auraan kuin odottaen selitystä. Mutta sitä ei tullut. Aura tuijotti yhtä äänettömästi ja yhtä itsepintaisesti häneen. Mikä sinä sitten olet ollut? pääsi vihdoin häneltä. En tiedä, vastasi Aura. Minulla ei ole koskaan ollut muuta aatetta kuin yksi. Eikä sillä ole mitään yhteiskunnan kanssa tekemistä. Siis rakkaus? ajatteli Johannes.
Ei, ei niissä näkynyt merkkiäkään siitä syytöksestä, jota Johannes oli hänen puoleltaan odottanut. Ja samalla oli kokonaan muuttunut hänen suhteensa Auraan. Kaikki pelko ja paha omatunto katosi hänestä. Hän sääli Auraa. Tätä tunnetta oli Jaakko Jyrkän koko olento ja puhetapa vielä omiaan kohottamaan. Ikävä vain, selitti tämä karkealla leikillisyydellä, että tuli matkustetuksi tänne naisen kanssa.
Pappi saarnasi siitä, miten ihmisen on »luovuttava pellosta ja karjasta, vaimosta ja lapsista Minun nimeni tähden». Voimallisesti julisti hän, että, »joka kätensä auraan laskee ja taaksensa katsoo, ei se ole vielä sovelias». Se sattui Sakariin. Hänkin päätti nyt luopua vaimostansakin ja elää yksin asiallensa. Hänestä tuntui oitis, ettei hänellä enää vaimoa olekaan.
Ett'ei kruunuas vie kukaan, Ett'et itse joudu hukkaan, Pidä mitä sulla on! Tuomari on tulossansa Kaikkein pyhiensä kanssa. Joka kätens auraan laskee, Kyntääkkin sen Jesus käskee. Syvään kynnettämän pitää, Sitte siemen juurtuin itää. Kyllä silmät kyyneliä Vuotain kastaa siemeniä. Herran ijestä ken kantaa, Sille voimaakin Hän antaa. Kengät jalkaan taivaan tiellä Käyville Hän lupaa vielä.
Siten syntyy yhtämittainen vuorovaikutus kansan personallisen sieluelämän ja suojelusenkelin oman tajunnan välillä. Enkeli koettaa kasvattaa kansan sielua ja vuodattaa sen auraan omia yleviä inspiratsionejaan ja tuntemuksiaan.