Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Zsuzsi täti nousi pelästyneenä pystyyn vaunuissaan, nähdessään poikansa semmoisessa asennossa. "Sinä narri sinä! Mitä teet hevosen selässä? Astu heti alas siitä! Tuossa paikassa taitat niskasi poikki. Astu alas, astu alas!" Mutta se on kyllä helppo käskeä jotakuta astumaan alas hevosen selästä, kun hevosella itsellä juuri on tarkoituksena heittää hänet selästään.
Isä kulta, saanko hiukan juosta itsekseni? pyysi poikanen, koettaen irroittautua taluttavasta kädestä. Juoksehan nyt, mutta varo putoamasta mereen, vastasi mies, hellittäen pojan kädestä; niin, älä astu harhaan, rasavilli!
Tule kultani Turusta, Viere kulta Wiipurista, Astu armahin Savosta, Käy kotihin Karjalasta Jouvu huomena kotihin, Päät' jo tänäki päänä; Ellet kaunista kaota, Tällä maalla marjaistasi. Vaiva vuottaessa.
Tuijottaa, niinkuin näkisi kummituksia, Sanoi ääni heidän takanaan, ja siinä seisoi oven ja pöydän välissä himmeän kynttilän heikossa valossa Jaakko setä. Tuoltahan tulee mies Handolinin sijaan! Astu sisään ja laita lasi! Ei kiitos. Etkö tee totia? En tee enemmän kuin jo olen tehnyt, ei nouse viina minunkaan päähäni, eikä ole tarviskaan. Mitä te täällä oikein juhlitte?
Munkkiniemen rouva katsahti hieman äkäisesti Elsaan, kun kuuli sisarensa lausuvan isästänsä tuon halveksivan lauseen "niinpä papin". "Arvostellaanko täällä jo pappejakin?" Mamseli mutisti suutansa ja silmäniskulla huomautti, ett'ei sopinut rengin kuulten keskustelua jatkaa, ja osoitti rengin ja Elsan viemään arkkua ylös vinnille. "Ole hyvä ja astu sisään!" Rouva ja mamseli menivät kamariin.
Turkkilaisen Tessalian Larissa-kaupungin pohjoispuolella leviää kaunis, mutta autio maakaistale aina mereen saakka, Hiljaisuus ja yksinäisyys vallitsee siellä nyt samassa määrässä, kuin meteli ja riemu ennen siellä kihisevässä ihmisjoukossa. Täällä näkyy jäännöksiä Kreikkalaisten teistä, joilla ei kenenkään jalka enää astu.
"Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla näitä pestyjä pihoja, tasaisia tanteria, apen saamia pihoja, anopin asettamia, veljen veistopenkeriä, sisaren siniketoja! Pole jalka portahalle, siirrä sintsin siltaselle, astu sintsiä simaista; siitä siirräite sisähän, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!
Sano terveisiä rakkaalle isälleni ja muista joka päivä omaa Helkaasi. No nyt on kirje valmis! Helka piirsi nimensä viimeiselle sivulle tehden vallattoman koukeron lopulle, otti sitten kirjekotelon käteensä ja juoksi portaita alas. Hän naputti hiljaa etehisestä vasemmalle menevää ovea. Eno! Noh, mitä tahdot, pikku ystäväni? Astu sisään vain! Tuon kirjettä äidilleni.
VALERIA. Ettekö ulos ovesta? VOLUMNIA. Hänen täytyy kuin täytyykin. VIRGILIA. En, oikein totta, suokaa anteeksi. En astu kynnyksestä yli, ennenkuin mieheni sodasta palajaa. VALERIA. Hyi! Järjetöntähän noin on huoneeseensa salpautua. Tulkaa nyt hyvän tuttavan luoksi varpajaisille. VIRGILIA. Toivon, että hän pian parantuisi, ja tahdon rukoilla hänen puolestaan, mutta tulla sinne en saata.
"Kaiketi tahdotte asian oikeuden eteen?" "Armahtakaa, armahtakaa..." "Lupaatteko", kysyi Topias änkyttäen kiviensärkijältä, "ett'ette tämän erän perästä jalallannekaan astu Kalastajakadulle, ette puoleen piiriinkään?" "Lupaan; armahtakaa..." Sihteeri ei malttanut pysyä erillään keskustelusta, vaan meni syyhyttä saunaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät