United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te katsotte minun menettelöni sopimattomaksi, näyttivät hänen kasvonsa sanovan: olkoon menneeksi; minä tiedän että te yhtäkaikki minua ihmetellen ihailette. Taitavasti, Asja, sangen taitavasti, sanoi Gagin puoliääneen.
Sinun lähetti hän edellensä tänne Meitä laittelemaan mahtaviksi käymään Vastaan tuota ilon ankarata puuskaa; Mutta sinä tiedät, ettei olla täällä Juuri vesikelloja, sen tiedät sinä. Miks et tuonut häntä kanssas? Mieltäin polttaa! Olkoon asja vielä salattuna hetken Naisiltasi. KASPERr. Miksi? CONON. Kuule mitä sanon.
Suokaa se minulle anteeksi; minä olen tottunut lavertelemaan kaikkia, mitä päähäni sattuu. Juuri sentähden minä pelkäänkin puhua. Puhukaa Herran tähden, älkää peljätkö? virkoin minä: minä olen niin iloinen siitä, että vihdoin olette herjenneet ujostelemasta. Asja loi silmänsä maahan ja nauroi hiljaista, vienoa naurua; minä en ollut nähnyt hänen ennen niin nauravan.
Tahdotteko tulla meidän luoksemme? kysyi Gagin minulta: minusta olemme jo kyllin katselelleet Saksalaisia. Meikäläiset olisivat, puhuakseni totta, jo aikoja sitten heittäneet akkunat rikki ja lyöneet tuolit sirpaleiksi, mutta nämät käyttävät itseään vielä liiankin siivosti. Miltä tuntuu Asja, lähdemmekö kotiin? Tyttö nyökäytti myöntyvästi päätään.
Valaistu akkuna kolmannessa kerroksessa avautui ritinällä, ja me näimme siinä Asjan mustanverevän pään. Hänen takanansa tirkistelivät vanhan akan hampaattomat ja heikko-silmäiset kasvot. Olen, vastasi Asja, nojautuen veikistelevästi kyynärvarsillaan akkunalautaa vastaan: minun on täällä hyvä olla.
Asja kohtasi meitä etehisen kynnyksellä; minä odotin jälleen naurua, mutta hän tuli meitä vastaan ihan vaaleana, äänetönnä ja silmät maahan luotuina. Tuossa hän taasen on, sanoi Gagin hänelle: ja huomaa, hän on itse tahtonut palata. Asja loi minuun kysyväisen silmäyksen. Vuorostani minä nyt ojensin hänelle käteni ja puristin voimakkaasti hänen kylmiä sormiansa.
Asjahan se on! huudahti Gagin: kuinka järjetöin! Me astuimme portista vähäläntäiseen pihaan, joka puoliksi oli villien omenapuitten ja nokkosten hallussa. Muurilla istui todellakin Asja. Hän kääntyi kasvoin meihin ja naurahti, mutta ei liikkunut paikaltaan. Gagin uhkasi häntä sormellaan, mutta minä soimasin häntä ääneeni hänen varomattomuudestaan.
He kantoivat yhdessä suurta tarjotinta, jolle oli asetettu maito-ruukku, kantajia, lusikoita, sokeria, marjoja ja leipää. Me laskeusimme istumaan ja ryhdyimme syömään. Asja otti hatun päästänsä. Hänen mustat hiuksensa, jotka olivat leikatut tasaisiksi ja kammatut pojan tapaan, valuivat tuuheina kiharina alas hänen kaulalleen ja hartioilleen. Aluksi hän ujosteli minua; mutta Gagin sanoi.
Viileänä se aaltoili ja keveänä, ikäänkuin sekin olisi tuntenut itsensä vapaammaksi korkeudessa. Oivallisen te olette valinneet itsellenne asunnon, virkoin minä. Asja on sen keksinyt, vastasi Gagin; no, Asja, jatkoi hän, aseta kaikki järjestykseen. Käske tuoda kaikki tänne. Me tahdomme syödä illallisemme taivasalla. Tänne soittokin kuuluu selvemmin.
Teillä on tänään huonoja ajatuksia minusta, sanoi hän rypistäen kulmakarvojansa. Minullako huonoja ajatuksia? teistä? Mikäpä teitä tänään saattaa olemaan noin allapäin? keskeytti minua Gagin: tahdotteko että eilisen mukaan soitan teille valssin? Ei, ei, vastasi Asja, puristaen käsiänsä yhteen; ei millään ehdolla tänään. En minä tahdo pakoittaa sinua, rauhoitu!...