United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mine saakos lupa följa ysteve sinn' esimeehen tygön?" "Vaikkapa!" Sitte sitä lähdettiin ja kulettiin rinnakkain. Härkämäen isäntä oli koko matkan varuillaan, ettei henkiherra vaan pääsisi karkuun hänen käsistään. Sillä hän ei vielä oikein osannut uskoa, että hengillepano olisi "lauttakunnan asja".
Ensimältä Asja vain puuhaili ympärillämme, pysähtyi sitten äkkiä, rupesi kuuntelemaan, istuutui hiljaa viereeni ja kuunteli lukemista loppuun saakka. Seuraavana päivänä minä jälleen en tuntenut häntä, ennenkuin huomasin, että hänen oli äkkiä pälkähtänyt päähän olla taloudellisia asioita harrastava ja vakaa, niinkuin Dorothea. Sanalla sanoen, hän oli minusta arvoituksen alainen olento.
Asja oli sangen suloinen ja yksinkertainen. Gagin riemastui katsellessansa häntä. Minä lähdin pois aivan myöhään. Saavuttuani keskelle Rhein'iä minä pyysin ehättäjää jättämään veneen virran valtaan. Ukko piti airoja ylhäällä ja valtava virta kuljetti meitä mukanaan.
"Vihdoin hän saavutti seitsemännentoista ikävuotensa; hänen ei enään käynyt jääminen kasvatuslaitokseen. Minä olin suuressa pulassa. Vihdoin hyvä ajatus juolahti mieleeni; minä päätin ottaa eron palveluksestani, lähteä ulkomaille yhdeksi tahi kahdeksi vuodeksi ja viedä Asja mukanani.
Se katkeroitti minun mieltäni, että siten lähditte pois, ja minä olen iloinen siitä, että palasitte. Myös minä olen iloinen siitä että palasin, virkoin minä. Asja liikutti hartioitaan samalla tavalla kuin lapsilla on tapana tehdä kun heidän on hyvä olla.
Asja säilyi muistissani samallaisena tyttönä, kuin olin oppinut häntä tuntemaan elämäni ihanimpana aikana, kuin olin nähnyt hänet viimeisen kerran kumartuneena matalan puutuolin selkälaudan yli.
Kuinka sitä sanoisin... Luullakseni en tätä ennen vielä ole lentänyt. Asja vaipui jälleen ajatusten mailmaan. Minä kumarruin hieman hänen puoleensa. Taidatteko valssia? kysyi hän äkkiä. Taidan, vastasin minä jotenkin oudonlaisesti. Menkäämme siis, menkäämme... Minä pyydän veljeä soittamaan meille valssin... Me kuvailemme mielessämme, että lennämme, että meille on kasvanut siivet.
Oletteko huomanneet, jatkoi hän, kääntyen minuun läheltä valssi toisinaan ei kuulu miltään laimeita, käheitä ääniä vain; mutta etäältä, kuinka ihmeen ihanata! se saattaa kaikki sydämen herkimmät kielet värähtelemään. Asja, jonka varsinainen nimi oli Anna, mutta jota Gagin kutsui Asja'ksi, joksi minunkin suvaittanee häntä kutsua, lähti huoneesen, mutta palasi pian takaisin emännän kanssa.
Gagin ei vastannut hänelle mitään; mutta Asja rupesi lasi kädessä kiipeämään rauniota ylös, silloin tällöin pysähtyen ja kumartuen alas ja miellyttävällä arvokkaisuudella vuodattaen maahan muutamia vesipisaria, jotka kirkkaasti kimaltelivat auringon paisteessa.
Sydämeni jähmettyi... Minä juoksin ristin luo; valkoinen hahmo oli kadonnut; minä huudahdin: "Asja." Kuoleman kolkko ääneni säikähdytti minua itseä eikä ketään kuulunut... Minä päätin lähteä kuulemaan, eikö Gagin ollut löytänyt häntä. Kiireesti astuessani viinitarhan läpi vievää polkua pitkin minä näin Asjan huoneen olevan valaistun... Tämä minua hieman rauhoitti.