United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos tuon nuoren naisen kauneus todella oli niin "maan kuulu", kuin upseerit arvelivat, niin ei Åke Henning, vaan Bengt Falkenstern oli oleva hänen suosion voittanut ihailijansa!...
Anna Leena kasvoi suuremmaksi, ja hänestä tuli erinomaisen kaunis tyttö. Katri oli hänet totuttanut järjestyksen pitoon ja uutteruuteen, ja ihmiset arvelivat, että hän oli kylliksi suuri jo voidakseen itse leipäänsä hankkia, olematta enempää pitäjälle rasituksena. Yritettiin sijoittaa häntä jonnekin; mutta eipä kukaan tahtonut ottaa häntä palvelukseensa.
Tädeiltään sai hän aina huonoimman joululahjan, "sillä", arvelivat he, "hän on niin tuhma, että tyytyy mihinkä hyvänsä". "No, sinuapa on aika tuhma-jussi", sanoi naapurin emäntä, kun oli kerran lähettänyt hänet ostamaan sokuria, ja Jaakko oli pannut sokurin märälle kivelle, kiiruhtain auttamaan erästä pientä tyttöä, joka oli pudonnut ojaan.
Alussa näytti siltä; mutta kun aika kului ja varjot tummentuivat heidän ympärillään, tämä elämältä hautaus tuntui kovemmalta kuin kuolema. Moni jätti nyt piilopaikkansa, osaksi epätoivosta, osaksi jostakin jalosta itse-uhrauksen halusta; sillä elatus-ainetta oli vaikea hankkia ja ne, jotka lähtivät pois, arvelivat, että elämä tulisi huokeammaksi niille, jotka jäivät.
Jotkut arvelivat, että se oli humalaisen huutamista, mutta toiset sanoivat, ettei tavallinen juopunut sillä äänellä kiljaise, tai jos kiljaiseekin, niin silloin hän niin ankarasti pelästyy, että on jo selvä kiljaistessaan. Mutta väkijoukko hajosi melkein äänetönnä, eikä kukaan enää pyhäjärveläisen sukkeluuksia muistanut.
»Kun oikein kovistaisi, niin kyllä täytyisi todistaa.» »Mutta kun ei kovisteta.» »Siinäpä se on. Saapa nähdä, mitä ihmeitä nyt taas Mikkelin aikana tapahtuu.» Puhe kääntyi yksistään siihen. Olikin juuri tapahtunut kyllä kumma tapaus, tuo Järvelän Santran. Kaikki arvelivat sen johdosta syntyvän jotakin levottomuuksia. Laitalan Valeesta olivat he ennen kuulleet hyvää.
Toiset taasen arvelivat, että näiden pitäisi erota Unionista, jolloin muka uusi liittovaltio oli muodostettava paremmalle pohjalle kuin vanha. Lincoln yksinään oli tyven, selväpäinen ja täynnään luottamusta. Tuntui siltä, kuin olisi hänen tukevat hartiansa vaivatta kantaneet kokonaisen kansan tuskat ja huolet.
Hän rupesi jo käymään kasvatus-äitinsä asioilla, toi maitoa ja hankki jauhoja ja ryyniä myllyltä. "Kenen tyttö sinä olet?" kysyttiin häneltä. "Vanhan Katrin". "Sin'olet vaivaishuoneen lapsia". "Vanhan Katrin tyttö minä olen, kuulettehan!" "Niin, mutta sinä synnyit vaivaishuoneessa". "Niinkö vainen? Vaan ehkä sinä siellä kuolet?" "Se on pahan-ilkinen lapsi", arvelivat ihmiset.
He arvelivat olevansa turvassa ja päättivät levähtää, sillä tuohikontit olivat hanganneet selän nilelle ja olkapäitä särki. Illallista syödessä virkkoi Pekka, joka oli ruoan valmistanut: "Nyt ei ole enää jauhon pölähtävää; täytyy hankkia jotakin syötävää.
Asukkaat tässä meren puolelta ankarasti piiritetyssä kaupuugissa eivät olleet tottuneet näihin aikoihin näkemään europalaisia aluksia. He arvelivat, eipä ilman eräänlaisetta hämmästyksettä, mitähän tämä iso höyry-alus, joka noin uljaasti kantoi Englannin lippua kahvelin alla, tekisi heidän kulkuvesillään.