United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämmöisellä sivurynnäköllä he arvelivat voivansa pakottaa parlamentin kutsumaan kenraali Leslien armeijan Englannista pois, vieläpä kenties voivansa palauttaa suuren osan Skotlantia kuninkaalle uskolliseksi.
Iltapäivällä tuli herra Vigert; hän tietysti tiesi koko asian juurta jaksain, ja hän uteliaasti halusi kuulla, mitä Arnell-neidet siitä arvelivat. "No, oletteko kuulleet, mitenkä rouva Burström on kohdellut Jonsoneja?" kysyi Cecilia, heti kun herra Vigert ehti tervehtiä ja kiittää viimeisestä. "Tottahan", vastasi Vigert hymyillen ja pannen pois hattunsa ja keppinsä sekä istuutuen.
Mutta toiselta puolen tulee meidän huomata, että tässä oli kysymyksenä veljessota. Moniaalla piti isä Unionin, poika konfedereerattujen puolta, taikka päin vastoin. Kun sota siten tulisi tuottamaan tavallista suurempaa onnettomuutta, ei sovi ihmetellä, että ne, jotka siitä vastata saivat, kauvan arvelivat, ennenkuin ryhtyivät päättävään toimeen.
Paulin tiedustellessa pudistivat naapurit vain päitänsä ja arvelivat: olipa hyvä, että tuo tuolla vihdoin oli mennyt sinne, mihin hänen oli mentävä. Parasta olisi, että nuori herra siihen tyytyisi, eikä sekaantuisi asioihin, joista ei kenenkään pitäisi olla tietävinäänkään. Nähdessään, ettei mitään ollut tehtävänä, kävi Paul muutamain ystäväinsä luona sanomassa heille jäähyväisensä.
Oressa asuvat suomalaiset arvelivat, että jos pojat tulevat paikkakunnalle, he kyllä etsivät vanhempansa käsiinsä. Ja sitten päätettiin asettua autiotilalle asumaan. Oren suomalaiset kehoittivat siirtolaisia olemaan reippaalla mielellä, taalalaisten uhkauksia ei pitänyt pelästyä. Sellaisiin uhkauksiin he olivat tottuneet eivätkä ne olleet vielä käyneet toteen.
Jos se pisti hänen päähänsä, työskenteli hän päiväkaudet kuin orja, kiihoittaaksensa laiskoja palvelijoita ahkeruuteen; jos joku heistä ei osannut työtänsä tehdä, tempasi hän sen kärsimättömästi palvelijan käsistä ja teki sen itse. Toisinaan hän taas surumielisyydessä uneksi päiväkaudet tai kuljeskeli vuoriloilla, jotta ihmiset arvelivat ett'ei hänen laitansa ollut oikea.
Mutta useimmat arvelivat, ett'eipä kukaan muu ota sitä virkaa ilman palkata, ja huusivat että Toivonen piti otettaman kouluttajaksi. Tätä kuultuansa tahtoi Elsa häpiästä ja hämmästyksestä kokonaan vaipua maahan. Sillä paitsi nylkyriä ja sian paimenta ei ollut kukaan koko kylästä niin ylönkatsottu kuin kouluttaja.
Mutta miten hän oli päässyt sinne sisään, sitä heidän oli mahdoton ymmärtää. He arvelivat, että hän ehkä oli pudonnut sinne laessa olevan aukon kautta. Mutta aukko oli niin korkealla ja pääsy kallion huipulle niin mahdoton, etteivät he sitäkään toden teolla voineet olettaa. Ja niinpä tämä arvoitus jäi heille aivan ratkaisemattomaksi.
Naapuritkin saivat heti tiedon ja he tulivat ottamaan osaa suruun. Siinä makasi tuo entinen kaikkien kilvoittelema ja onnelliseksi ylistämä Rasilan Viija. Laihat, tuskasta punehtuneet olivat hänen kasvonsa ja hienot sormet rujottivat rinnalle nostettuina. Hyvin heikko lapsen ääni kuului viereisestä huoneesta. Naapurit arvelivat siitä: Tuskinpahan elää tuokaan tyttö paljon jälemmäksi äitiään.
Olihan siitä pari kertaa puhetta, että antautuisin näyttämötaiteelle useat taiteenharrastajat olisivat kustantaneet opetukseni, ja he koettivat taivuttaa minua siihen; hekin arvelivat tietysti, ett'en ollut hullumman näköinen. Mutta minä en tahtonut, tahdoin tulla opettajattareksi ja jäädä äidin luo.