Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Ja sitten tuo vanha kivettymä...» »Minä panen veikkaa, että tiedän, mistä teitä nuhdeltiin», sanoi Ernest. »Ettepä voi arvata, vaikka kolmasti koettaisitte», naurahti isä. »Ensimmäisellä kerralla minä sen arvaan», intti Ernest. »Eikä se ole arvaamista. Minä tiedän sen. Teitä nuhdeltiin yksityisestä elämästänne.» »Aivan niin», huudahti isä. »Mistä te sen arvasitte?» »Minä tiesin, että niin kävisi.
THERSITES. Luuletko, että olen tunnoton, kun noin minua lyöt? AJAX. Mitä on julistettu? THERSITES. Että sinä olet narri, arvaan ma. AJAX. Varo, sinä piikkisika, varo! Sormiani syhyttää. THERSITES. Jospa sinua syhyttäisi kiireestä kantapäähän, ja minä saisin sinua kynsiä! Tekisin sinusta inhottavimman ruven, mitä Kreikanmaassa on nähty.
Mutta eikö hän, vainaja, voinut arvata, ettemme sitä myyneet sentään, panttasimme ainoastaan. Pelkäsi rouvaa, sanoitte? Niin, arvaan sen. Johanna oli kovin arkaluontoinen ja hätäili ennen-aikojaan kaikenmoisia joutavia. Hyvinkö hän oli minulle siitä vihainen? LEENA-KAISA. Ei sentään pahasti. Siinä vähää ennen hän juuri kiitti sinua.
No, no, no; sehän on tietysti pelkkää leikkiä minulta Helmer. Tulevathan ne kai ilmi täniltana kun joulukuusi on sytytetty, arvaan ma. Nora. Oletko muistanut kutsua tohtori Rankia? Helmer. En. Vaan eihän sitä ole tarvis; seuraahan se itsestänsä, että hän on illallisella meidän kanssa. Muutoin kutsun minä hänet, kun hän tulee tänne aamupuolella. Hyvää viiniä olen minä hankkinut.
"Jumala on antanut minut käsiinne, Huroni", sanoi hän viimein, "ja minä arvaan teidän aikovan menetellä sananne mukaan.
"Minä arvaan, että sinulla ei ole enemmän tietoa siitä, kuinka paljon sinun kallista, hellää, hentoa, hiljaista, suloista, järkevää ja hauskaa pikku olentoasi täällä kaipaamme, kuin tulenliekillä on siitä, kuinka kylmäksi sen sammuttua käy.
Minä arvaan, että köyhä kansa käy jossakin toisessa paikassa, ja minun tekisi mieli tietää missä. Setä Henderson sanoo, että heidän kirkkonsa vanhojen puritanien aikana oli aivan kuuluisa. Henkensä kaupoilla saarnaajat silloin saarnasivat ja sanankuuliat kokoontuivat. Minä olisin mielelläni tahtonut nähdä sanankuuliat siihen aikaan.
"Pieni rakennus on poltettu", virkkoi Juhana. "Helvetti!" karjaisi majuri. "Miehet!" lausui hän väelleen; "muistakaa talonpoikia!" Uhkaavaa aseiden kalinaa kuului. "Jessenhaus on huonosti puoltanut itseään, arvaan", jupisi majuri hammasta purren. "Mutta annahan kun minä saan nuo riivatut taulapäät kynsiini, niin makkaraselkinä heidät laitan täältä liikkeelle. Pieni rakennus porona!
Elsa, jonka päässä oli tarkassa muistissa kaikkien herrojen sekä liika- että ristimänimet, huomasi kohta, että etsittiin kotiin jäänyttä herraa, ja läksi kohta kynttilä kädessä johtamaan vierasta, sanoen: "Rovasti on hyvä ja tulee tänne!" "Mistä neiti tietää, että minä rovasti olen?" kysyi ukko. "Kyllä minä arvaan", vastasi Elsa, ja vei vieraan Isakki-maisterin kamariin.
Lauri ajatteli: nyt hän ehkä jää tänne. Antero ajatteli: hän ei ehkä tulekaan kotiinsa, ja kuinka voin minäkään sitten sinne mennä? Ukko tuli takaisin tuvasta. Sinä tahdot lahjoa minua, enkä minä olekaan semmoinen egoisti, etten sallisi sen tapahtua. Sano siis asiasi, tai kyllä minä arvaan sen sanomattakin. Hedda on kyllä täällä, tuolla Ottolassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät