Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"Minulle tekee pahaa, minä pyörryn äiti; tuokaa minulle kylmää vettä!" kuiskasi Anni tuskin kuultavasti. Nyt vasta havaitsi Iikka, kuinka syvän haavan hän oli arvaamatta iskenyt vaimonsa sydämeen.
Hän kainosti katseli eteensä, loi silmänsä maahan ja puristi hiljaa minun kättäni, hän vuorostaan, kun minä olin hänen kättään puristanut; vaan silloin kuu arvaamatta tuli esille pilven takaa eikä hän nähnyt muuta varjoa kuin omansa edessään.
Nukkenne olin kolhinut nenättömiksi, käsi- tai jalkapuoliksi, jos en milloin heitä aivan päättömiksi telottanut. Ja nyt me istumme tässä mielistelemässä toisiamme, vääjäilemässä toistemme tunteita kuin kaksi koiraa, jotka arvaamatta kohtaavat toisensa. Näitä mietin mielessäni, kun häntä katselin ja häijyyksiä hänelle juttelin.
Ainoa myönnytys, minkä salli, oli, että jätti Vendalelle vapaan oikeuden valita mainitun kolmannen hengen. Luottaen entiseen kokemukseensa, tämä ei kauan epäillyt ennenkuin hän siihen ammattiin valitsi tuon oivallisen eukon, joka parsi Obenreizerin sukkia. Kuultuansa mikä ankara edesvastaus oli hänelle pantu, näyttäysi rouva Dor arvaamatta uudelta kannalta hengellisessä edestymisessä.
Käskin palvelijani poistua, panin ovet lukkoon, istuin maalarin viereen ja, kiitettyäni hänen taitoaan, ryhdyin lopulta varsinaiseen asiaani, kiellettyäni häntä puhumasta kellekään siitä mitä nyt ilmottaisin hänelle. "Herra professori," sanoin hänelle, "voisitteko kukaties jollekin ihmiselle semmoiselle, jolle on se vahinko arvaamatta tullut, että hän on varjonsa menettänyt, tehdä uuden varjon?"
CATESBY. Jumala hurskait' aikeitanne kaitkoon! HASTINGS. Mut tuota minä kaiken vuotta nauran, Ett' olen niiden kaatumuksen nähnyt, Jotk' ovat parjanneet mua herralleni. Kun neljätoist' on päivää mailleen mennyt, Pois moni täält' on päässyt arvaamattaan. CATESBY. Mut ruma asia, mylord, on kuolla Noin arvaamatta, valmistumatonna. HASTINGS. Oi, julmaa, julmaa!
ANDRAEAS. Jo kuuluu ääni torvien Ja väkenensä Maunu ritari Nyt lähestyy... PISPA HENRIK. Siis pitää meidän mennä. ANDRAEAS. Myös Ilmarin me kanssamm' otamme. KERTTU. Nyt jo! ... näin pian ... ja niin arvaamatta Ei lapsen ikä vaadi kiirettä, Kun on hän vasta kuuden-vuotias! PISPA HENRIK. Jos tänäpänä jotain laimin-lyömme, Se huomenna voi olla myöhäistä.
Vaan päivän paahtamalla hietikolla näin arvaamatta ihmisen varjon kulkevan ohitseni, ja se olikin minun varjoni näköinen, siltä minusta tuntui, siitäkin syystä, että se kulki noin yksinäisenä, herrastaan erillään. Sydän vavahti rinnassani ja ajattelin: Varjoni, etsitkö herraasi? Minä tahdon olla herrasi.
Hän on tosiaankin tehnyt hänen majesteetilleen suuren kunnian vertaamalla häntä patriarkka Aabrahamiin; mutta jätän arvaamatta, onko neiti Taube yhtä mielissään tästä vertauksesta. Sekaantua hänen majesteettinsa perheasioihin ... mitä pirua on Coyetilla kaiken tämän kanssa tekemistä? Se nyt on sitä myöten, miten kukin tahtoo.
Ja kuitenkin, jos olis vaikka henkensä antanut, hän ei saanut tilaisuutta puhua sanaakaan kahden kesken ihanan Margueriten kanssa. Kuinka varmaan tämmöinen suloinen hetki näkyikin tulevan, niin seisoi aina arvaamatta Obenreizer sumukasvoin vieressä, tahi ilmausi rouva Doren leveä selkä hänen silmäinsä eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät