United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä sen miehen kelpaisi elää vaikka millaisessa loistossa, kunhan vain voisi luontonsa hillitä, sanoi Rikberg rahakirjettä sulkiessaan. Oi, kun on surullista tämän maailman elämä! vaikeroi Ester itku kurkussa. Eipähän siinä maailmaa auta syyttäminen, vika on veressä. Arnold ei lähettänyt valtakirjaa eikä mitään tietoja. Hän saapui kotiin toisten saattamana toukokuun loppupuolella.
Rikbergiin ei näyttänyt vaikuttavan mikään. Ihmeissään kompuroivat vieraat ulos ja etsivät rekensä. Vimeisinä menivät Irma ja Arnold. Heidän hevosensakin oli viimeisenä. Kaikki oli valmiina lähtemään. Kellot kilahtivat, ihmiset rähähtivät ja hevoset olivat täydessä laukassa. Mutta juuri kuin Arnoldin reki nytkähti liikkeelle, tarttui Arnoldiin kaksi vahvaa kättä.
Ester ei ollut huomannut tällä kertaa mitään merkillistä Arnoldin silmissä. Tahdon sinua ymmärtää. Säilytä isäsi muisto kirkkaana. Anna minulle anteeksi, Ester. Niin mielelläni sinulle anteeksi annan, jos annettavaa on. Hyvä, että ymmärrät minua, vastasi Ester. Mutta, rakas Ester, me vietämme häämme ensi sunnuntaina, puhui Arnold.
Niin pian kuin sveitsiläiset liittolaiset näkivät sen, lankesivat he polvilleen ja rukoilivat; sen perästä töytäsivät he päällekarkaukseen. Turhat olivat heidän ahkeroimisensa murtaa vihollisten riviä ja taistelukentällä makasi jo monta kaatunutta Sveitsiläistä. Silloin astui Arnold Winkelriediläinen esille ja huusi maanmiehilleen: "Kumppanini, minä olen hankkiva teille aukon heidän riviinsä.
Jos noita-akka oli minuun ja Arnold Beidermann'iin vaikuttanut, niin aatelkaa kuinka suurta pelkoa ja kunnioitusta hän omassa kansakunnassaan synnytti. Tyttö istahti lähelle minua, ja kumpikin olimme sanaa sanomatta, odotellen minuutien matelemista kohden määrättyä hetkeä.
Mutta kerran sitten heidän ajellessaan yritti Arnold Esteriä suutelemaan... Nuolen nopeudella hyppäsi Ester reestä ja katosi illan hämärään. Arnold suuttui, oli pitkät ajat Esteriä etsimättä, sillä sellainen nolaus oli hänelle sattunut ensi kerran. Ylpeä oli Arnold.
"Hän kuoli kuin sankari ja on päässyt levolle soturin hautaan", kuiskasi Minna hiljaa nyyhkyttäen. "Jumala olkoon hänen sielullensa armollinen!" sanoi Arnold Beidermann, "sillä jalompaa sydäntä " Viimeisiä sanoja en ikinä kuullut, sillä paljon verenjuoksun heikontamana menin toisen kerran tainnoksiin. Monta sanaa ei enää kaivata.
Valkaman kartanon koko päärakennuksessa oli ainoastaan Arnold, pikku Teppo ja tämän hoitajatar. Arnold kulki huoneessaan vaivaloisesti sauvaansa nojaten. Hän näytti miettivältä. Viimein hän avasi piironkinsa alimman laatikon, kaivoi sieltä esille pari villavaate kappaletta, pani ne kainaloonsa ja alkoi linkuttaa keittiöön. Siellä ei ollut ketään. Hän meni Esterin kamariin.
Kuule Ester, puhui Arnold, kun he olivat kahden, en ollutkaan eilen virkamatkoilla, kuten sanoin meneväni, vaan olin kaupungissa juomassa. Sellainen raukka minä olen. Tuskin voinenkaan enää muuksi muuttua... Esterin silmät olivat painuneet umpeen; hän oli nukkunut. Syvään huokaisten nousi Arnold paikaltaan ja kulki raskain askelin omaan huoneeseensa.
Arnold ei heti ollut valmis vastaamaan. Hän mietti hetkisen ja hänen silmänsä synkistyivät. Ester, olen särkenyt kuvan tahallani, hän vihdoin sanoi. Miksi? kysyi Ester ihmeissään. Minulla ei ole yhtä hyviä muistoja isästäni kuin sinulla, siksi olen sen rikkonut. Etkö hänestä pitänyt? En, ja hänen kuolemansa jälkeen olen häntä ruvennut sadattelemaan.