Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Minun täytyy puhua Bergit'ille; kun ei Arne vaan olisi lyönyt liian kovasti, mutta lukkari onkin mies kestämään yhtä ja toista". Per kulki alas rannalle, ja sinne tultuansa hän ei voinut ymmärtää mitä hän siellä alhaalla teki, ja meni sitten takaisin taas samaa tietä. Hänellä ei ollut mitään rauhaa ja puoleksi hän toivoi olevansa kirkossa taas.
Ainoastaan joskus kun hän suuttui taikka hänellä oli kiire, rupesi hän lörpöttelemään semmoista kummallista kieltä, ett'ei kukaan häntä ymmärtänyt. Tämä lintu, jonka Arne oli saanut luoksensa, oli aivan raitainen, takki oli raitainen, liivit olivat raitaiset, housut olivat raitaiset ja sukat olivat raitaiset.
"Minä tahtoisin kysyä jotain", sanoi Arne viimein, katseli Karia ja kaasi piipusta tuhkaa takalle "mitä sinä pidät Nils lukkarista?" "No niin! se on varmaankin viisas mies, ja lukenut mies, ja hyvä ääni hänellä on laulaa kirkossa". "Niin ja kunnollinen mies", jatkoi Arne puhaltaen piippuun, "kyllä kai hän on noin muutaman sadan taalarin omistaja?"
"Oo, ei ole hätää vanhuuden suhteen", sanoi Arne ja hieroi lakilla kämmentänsä, "Nils on vahva ja voimakas ja voipi elää kauan vielä". "Hrrr rr rr ", sanoi rukki. "Onko hän puhunut sinun kanssa Bergit'istä?" kysyi Kari hetken perästä. "Se ei ole aivan mahdotointa", sanoi Arne, pudotti lakkinsa samassa ja kumartui ottamaan sitä ylös jälleen. "Mitä vastasit?" "Oo, en mitään varmaan.
Se oli omituinen hymyily, siitä ikäänkuin tuikahti valoa ja se oli samalla kohtelias ja ivallinen. Hän näytti haukalta joka kohteliaasti tervehtii varmaa saalistaan. Se oli laivanisäntä Arne Holt. Hän oli lähettänyt veneen laivaan, hän odotti näet poikaansa kotiin monivuotiselta ulkomaan matkalta.
Hän oli talollisen poika ja suuri hulivili nuorena, hänen isänsä oli köyhä, ja "köyhän miehen ruoka on pian syöty", kuten Arne sanoi. Sentähden sai Nils, kun oli kuusitoista vuotta vanha, lähteä ulos palvelemaan. Mutta kuinka lieneekään ollut, vaan Nils ei varsin rivakkaasti ryhtynyt toimiin ja hänestä tuli ojankaivaja. "Jotain on parempi, kuin ei mitään", sanoi Nils.
Hän kuljeskeli vainioita myöten, vaan ei katsellut perunoita eikä ruohoja; ainoastaan mustaa multaa. Hän mietiskeli millä lailla saisi rikotun välin hänen ja Arne'n kesken eheäksi jälleen. Arne tuli häntä vastaan, vaan ei nähnyt eikä kuullut mitään, mietiskeli vaan kuinka hän saisi eheäksi jälleen tuon rikotun välin hänen ja lukkarin kesken.
"Missä on Bergit?" kysyi Arne kolkosti, vaan ei katsellut häntä. "Hän arvattavasti istuu mehiläispesän tykönä", vastasi Kari, nostaen päätänsä. "Mitä hän siellä tekee?" "Arvattavasti hän itkee, raukka, sinä olet ollut liian ankara häntä kohtaan, Arne", lisäsi hän, "eihän tyttö voi siihen mitään, että vanhat ihmiset menettelevät hupsunlaisesti". Arne puri sormeensa.
"Paljonko sinä vaadit?" kysyi hän yht'äkkiä ja katsoi ylös. Arne seisoi hetken aikaa käsi puuskassa lapioon nojautuneena. "Sinä päivänä kun voit panna kaksi punasta seteliä eteeni pöydälle on tyttö oleva sun, vaan sitä ennen ei siitä tule mitään koko jutusta". Per istui hetken aikaa. "Kauan kestää odottaa, mutta miehen sana on aina sana; sinä muistat tätä sanaasi, Arne?" "Muistan".
Kuului niinkuin ääni olisi vavissut samassa, ja hänellä oli kyyneleitä silmissään. Vaan muuta hän ei sanonutkaan paluumatkalla Björnstad'in taloon. Arne seisoi ovessa odottamassa, oli valmistanut illallista ja tuonut suuren ruukullisen olutta. Per'illä ei ollut aikaa mennä sisään, hänen täytyi kohta lähteä kotia pappilaan, muuten eivät tietäneet mihin hän oli joutunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät