Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
"Se ei ole aivan mahdotointa", vastasi Arne nauraen, "mutta katso että saat istuinsijan, lukkari, sinunkin täytyy olutta maistella". Arne meni laskemaan olutta maljaan ja lukkari meni toivottamaan onnea morsiusparille. "Tämäpä hienoa kangasta", sanoi Per, ottaen kiinni lukkarin vaatteista, "käytätkö sinä sellaista arkipäivinäkin?"
"Tahtoisin tahdotko seisoa hevonen minä tahtoisin kysyä sinulta jotakin, Arne", ja Per otti lakin päästään ja piteli sitä sormillaan, "tahtoisitko minua vävyksesi; sillä minä olen nyt kauan rakastanut Bergit'iä, ja hän" "Bergit on talollisen tytär", vastasi Arne ylpeästi, työntäen lapion maahan. "Se on tosi kyllä", vastasi Per ja löi säärtänsä lakilla.
Eräänä päivänä, kun Arne seisoi ulkona kaivamassa, tapahtui että joku ratsasti ohitse. Se oli Per. Hän istui papin valkoisen hevosen selässä, ohjakset riippuivat, sillä kuljettiin ylämäkeä. Kädet oli taskuihin pistetyt, jalat roikkuivat sinne tänne ja pieni lakin-tupsu pieksi hänen korviansa, "Hyvää päivää, Jumala siunatkoon teitä!" sanoi hän ratsastaessaan Arnen ohitse. Arne katsoi ylös.
»On.» »Sinä olet kihloissa Arne Holtin pojan kanssa?» »Olen.» »Seikkailijan, Jumalan kieltäjän, viettelijän pojan kanssa » Kornelia katsoi ylös. »Niin, kaikkea sitä on Holt. Ja semmoisen miehen pojalle sinä tahdot antautua?» »Niin.» Jokainen vastaus lausuttiin hiljaa, mutta järkähtämättömän päättävästi.
"Mitä vielä?" sanoi Arne katsellen Per'in olkapään yli, "mutta minä luulen että hän tulee tännekin". Nils Torgersen seisoi tiellä, puri sormiansa ja katsoa törrötti Björnstad'in ikkunoita. Mutta yht'äkkiä astui hän askeleen eteenpäin ja kävi suoraan taloa kohti. Heti sen jälkeen koputettiin ovea. "Tule sisään!" ja sisään astui Nils Torgersen kumartaen ja raapien jaloillaan. "Hyvää päivää!
Tehkööt vararikon, he saavat akordin ja ansaitsevat viisikymmentä tai kahdeksankymmentä prosenttia.» Vildhagen hymyili tyynesti. »Eiväthän kaikki voi saada akordia.» »Mitä vielä!» »Minä tiedän ainakin yhden, joka » »Kenen?» »Laivanisäntä Holtin.» Björnholt pysähtyi ja tarttui toista takkiin. »Mitä te sanotte, mies? Arne Holtko? Kummitteleeko hänelle?»
"Vai niin se ei riitä talon ostoon". "Ei riitä, vaan aikaa myöten siihen lisääntyy enemmän". Arne rupesi vähitellen kaivamaan taas ja hevonen rupesi raapimaan maata ja pyrkimään eteenpäin. Vaan Per tahtoi varmaankin jutella vähäisen vielä, hän pidätti hevosta ja leikki ohjasten kanssa.
Senjälkeen ilmestyi Almalle tuon tuostakin uusia kirjoja, milloin Zolan, milloin Guy de Maupassantin tai jonkun nuoremman pohjoismaalaisen kirjailijan teoksia. Olipa siellä kerran jo Arne Garborgin »Mandfolk» muiden muassa. »Kyllä ne ovat hyviä nuo, kun niitä vaan osas lukea», sanoi John. »Mitenkä niitä sitten pitäisi lukea?» »Niin että näkee pahan seuraukset.
Hyvää päivää! Kuulin semmoista riemua täältä, että minun täytyi tulla katsomaan mitä on tapahtunut; ja paitsi sitä tahdon tervehtiä vanhoja ystäviä", ja Nils pudisti Arnen ja Karin kättä. "Täällä on paljon ihmisiä tänään", lisäsi hän, "onkohan totta mitä olen kuullut juteltavan että täällä juodaan kihlajais-olutta tänään, Arne?"
Ei hänen olisi tehnyt mieli jättää Bergit'iä nyt kun juuri oli ollut hänet saamaisillaan; mutta hän ei ollut se mies, joka pyytämällä pyytäisi kenenkään tytärtä, hän, pitäjän ensimmäinen mies, pappi ja tuomari poisluettuina. Jos Arne tulisi anteeksi pyytämään, niin kaikki vielä voisi päättyä hyvin; mutta jos hän tunsi Arne'a oikein, niin se ei voinut tapahtua.
Päivän Sana
Muut Etsivät